Ihmeen epämääräistä touhua

Jo rakennushankkeemme tässä vaiheessa - siis siinä, missä mitään taloa ei vielä ole edes alettu rakentaa - joudun ihmettelemään alan tekijöiden asiakaspalvelutaitoja ja tapaa tehdä työtä.

Otetaan esimerkiksi muuan putkimies. En muista nimeä ja olen liian kiltti sitä kertomaan vaikka muistaisinkin. Joka tapauksessa tämä ei ihan nuori putkimies lupasi tulla hoitamaan meidän remontin alla olleen päätyasuntomme putkityöt.

Tämä tapahtui joskus viime vuonna, tämä lupaaminen.

Mies lupasi soittaa kun ehtii. Ei soittanut. Minun mieheni soitti ja taas putkimies lupasi soittaa ja sitten tulla heti, kun ehtii, oikeastaan jo ensi viikolla.

Ensi viikolla ei kuulunut mitään. Ei sitä seuraavalla eikä sittenkään. Minun mieheni soitti toistamiseen ja taas, kyllä vain, tottahan toki, tullaan hetimiten, ihan parin päivän sisällä.

Putkimiekkosta ei näkynyt meillä koskaan. Mitään syytä tähän tulemattomuuteen ei kuulunut puhumattakaan pahoittelusta katteettomien lupausten takia.

Meidän remonttimme seisoi monta viikkoa turhien puheiden vuoksi. Lopulta saimme tarpeeksemme ja soitimme toiseen putkifirmaan. Sieltä luvattiin tulla sinä ja sinä päivänä kello yhdeksän

ja kas

sinä nimenomaisena päivänä kello yhdeksän putkifirman auto kaarsi pihaan, reipas putkimies hyppäsi ulos ja aloitti työt. Täsmällisesti, asiallisesti, hyvin.

Olisin voinut levittää punaisen maton hänen kulkea eikä laskun maksaminen kirpaissut yhtään.

Mutta mitä hemmettiä tuommoinen tyhjän lupaaminen tarkoittaa? Huono putkimieskokemuksemme ei ole ainutlaatuinen, olen jotenkin ollut käsittävinäni, että tällaista tapahtuu koko ajan.

Minulta työt loppuisivat hyvin nopeasti, jos menettelisin noin. Toimittajana sovin esimerkiksi haastattelun jonkun kanssa tiistaiksi ja lupaan olla paikalla kello 14. Auta armias jos en ole. En kerta kaikkiaan voi jättää menemättä ja ilmestyä vasta keskiviikkona tai seuraavalla viikolla muina naisina kyselemään, josko joku haastateltava olisi paikalla.

Olen asettanut itselleni sellaisen säännön, että jos myöhästyn viisi minuuttia, minun on soitettava ja ilmoitettava, että olen kuitenkin kohta tulossa. Yleensä en myöhästy, mutta jos edes näyttää siltä, että saatan myöhästyä, pidän varani ja soitan ja ilmoitan, missä olen ja koska tulen. En ikinä jätä ihmisiä odottamaan epätietoisina, en tietenkään. Minun työssäni näin ei voi tehdä, mutta rakennusalalla näköjään voi.

Nyt voisimme aloittaa

Hengissä ollaan, vaikka mitään ei ole kuulunut pitkään aikaan. Nyt kuuluu: päätyasunnosta on tehty kaupat ja me pääsemme omien suunnitelmiemme kanssa eteenpäin.

Asunnon myyminen kesti pitempään kuin luulimme. Tietysti me luulimme, että kun asunto on remontoitu huolellisesti ja ajan kanssa, joku tulee ostamaan sen heti kun se tulee myyntiin. Se, ettei niin sitten käynyt, oli lopulta hyvä asia. Omat suunnitelmamme kypsyivät ja tulimme siihen tulokseen, ettemme tarvitse niin isoa taloa kuin ensin ajattelimme.

Olemme nyt tilaamassa Sievi-talon Pihlaja 156-mallia vähän muunnettuna. Sopimus on allekirjoitettu ja kaikki on meidän puolestamme kunnossa. Niin varmaan myös talotoimittajan, joka lupasi toimittaa puuosat marraskuussa. Muuttopäivä on sovittu huhti-toukokuun vaihteeseen.

Nyt odotetaan kaivinkonetta. Sitä odotettiin jo perjantaiksi, sitten lauantaiksi. Pitää huomenna kysellä, missä mennään.

Vielä on vaikea käsittää, että kaikkien näiden muuttoaikeissa vietettyjen vuosien jälkeen suunnitelmista voi vihdoin tulla totta.