lauantai 4. tammikuuta 2020

Vuosi alkoi mummohommissa


Kuva on vuoden ensimmäiseltä päivältä. Koskaan aikaisemmin en ole haravoinut tammikuussa, mutta nyt sekin on tehty.

Minulla oli täällä lapsenlapsia viikon verran ja samalla, kun he tutkivat innokkaasti kuralätäköitä, minä siivoilin pihaa. Tunsin jopa pienen puutarhainnostuksen nostavan päätään ja sehän tietää kevättä, se.

Mummona oleminen on hirmuisen mukavaa. En yritäkään valehdella, etteikö se olisi joskus raskasta, mutta mukavaa joka tapauksessa. Olen tavattoman kiitollinen elämälle, että se on järjestänyt minulle tämän tilaisuuden. Ja kai minä itsekin olen siinä vähän ollut järjestämässä.

Luin juuri eräältä netin keskustelupalstalta viestiketjun, joka käsitteli vapaaehtoista lapsettomuutta ja etenkin sitä, että jos lapset jättää tieten tahtoen hankkimatta, katuuko sitä myöhemmin. Viestit olivat aika kauheita ja sortuivat hyvin nopeasti todella karkeaan ja asiattomaan kielenkäyttöön. Aihe herättää vahvoja tunteita näköjään. Varsinkin vapaaehtoisen lapsettomuuden puolustajat ovat aika rääväsuita.

On varmasti ihmisiä, jotka eivät sovi vanhemmiksi ja silloin on ihan hyvä, että he eivät edes yritä olla sitä. Olen silti aivan varma, että suurin osa niistä, jotka luulevat, etteivät olisi hyviä vanhempia eivätkä usko pitävänsä lapsista ollenkaan, rakastuisivat omiin lapsiinsa. Luonto nyt vain on sellainen. Koko asiaa ei ehkä kannattaisi ajatella ja suunnitella niin tarkasti.

Nuorimmat neljästä lapsenlapsestani ovat neljä- ja viisivuotiaat. He ovat hauskoja ja eläväisiä, kysyvät "miksi?" ja käyvät vessassa noin viisisataa kertaa päivässä. Tai melkein. Viikko heidän kanssaan on niin intensiivinen, että hetki pihan haravointia käy rentoutumisesta.

Intensiiviviikko loppui tänään. Vielä eilen illalla luin iltasaduksi jo koti-ikävää poteville pikkutytöille hevoskirjaa samalla, kun yritin keksiä yhä uusia perusteluja sille, miksi me emme voi heti paikalla lähteä kotiin oman äidin ja isän luo. Omasta mielestäni - ja tämähän on tietysti vain minun näkökulmani - olin aika uutterasti omistautunut neitosten viihdyttämiseen aamuvarhaisesta iltamyöhään. En silti riittävästi, sillä kuin yhteenvetona koko viikosta peiton alta kuului:
- Siellä toisessa mummulassa on paljon kivempaa.

- Sinne sitten seuraavaksi, sanoin minä.

Sanoin, ihan totta. Aikuinen ihminen.     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti