torstai 11. lokakuuta 2018

Sisustusjuttu


Kuvassa kodinhoitohuoneen uusi matto, jonka kudoin tällä ja viime viikolla. Käytin siihen kaiken kangaspuissa olleen loppuloimen ja sekalaisen kokoelman kuteita. Osa on poppanakudetta kaksinkertaisena.

Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, joka oli itsellenikin yllätys kun en suunnitellut yhtään, aloin vain kutoa.

Tämä oli johdatus itse aiheeseen, sisustamiseen.

En ole julkaissut juuri mitään sisustuskuvia enkä tiedä, kuinka innokkaasti julkaisisin, vaikka olisi mitä julkaista. Sitä asiaa ei tosiaan tarvitse nyt ratkaista, sillä talon sisustaminen on pahasti kesken, jopa niin, ettei sitä oikeastaan ole edes aloitettu. Huonekaluja on juuri ja juuri sen verran kuin tarvitaan, lattialla on joitakin mattoja, ei muuta. Ei verhoja, ei tauluja, ei mitään koristeita missään eikä edes lamppuja joka huoneessa.

Asia ei vaivaa minua yhtään. Voisin ihan hyvin elää näin.

Tai sitten vain uskottelen itselleni, että voisin. Mattojen ja verhojen ja huonekalujen miettiminen on hankalaa, kun vaihtoehtoja on niin kauhean paljon. Näin kun ei ole mikään intohimoinen sisustaja saati armoitettu tyyliniekka, väärien valintojen riski on melkoinen.

Yksi ilmeinen huti tuli jo tehtyä. Lähdimme ostamaan lamppua olohuoneeseen ja tulimme kotiin kylpyhuonevalaisimen kanssa. Emme me sitä suinkaan olohuoneeseen tarkoittaneet vaan makuuhuoneeseen, sain nimittäin päähäni, että se näyttäisi hyvältä sängyn päädyssä.

Onneksi lamppua ei ehditty kiinnittää seinään, sillä tulin aika pian järkiini ja tajusin, että kylpyhuonevalaisin lukulamppuna ei näytä vain typerältä vaan myös omituiselta. Mitä ihmettä mahdoin ajatella?

Luulen, että tällä kaikella on jotain tekemistä ikääntymisen kanssa. Nuorena minäkin lentelin tavaroiden perässä kuin harakka, haalin jos jos jotakin yhtään ajattelematta. Nyt näen kaiken paitsi sellaisena kuin se on, myös sen seurauksina. Tarkoitan sitä, että esimerkiksi pitkä ja vaalea pellavainen käytävämatto on paitsi tosi kaunis myös painava ja hankala puhdistaa samoin kuin mikä tahansa huonekalu voi olla hieno ja toisaalta raskas siirreltävä ja ahdas imuroida alta.

Yksi, mikä ihan varmasti johtuu ikääntymisestä on se, että valintojen tekeminen on vaikeaa. Luulisi, että mitä enemmän on kokemusta ja näkemystä, sitä helpommin tietäisi, mitä tahtoo, mutta asia onkin ihan päinvastoin. Ei se ainakaan mihinkään tavaroihin päde.

Se olohuoneen lamppu olisi kyllä hyvä pikapuoliin löytää. Onhan meillä sentään olohuoneessa sohva ja nojatuoli, joka kävi peräti verhoilijalla. Niissä voisi joskus istua, mutta kun nyt on jo melkein koko ajan pimeää, ei viitsi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti