Vuosi 1918 oli Suomessa ja suomalaisille kauhea. En kai voi millään verrata sata vuotta myöhemmin ollutta vuotta siihen vaikka mieleni tekisi käyttää vuodesta 2018 sanoja annus horribile. Ei sentään liioitella, pidetään kohtuus mielessä, ei siis käytetä.
Mutta silti: tämän vuoden minä muistan, sen tiedän jo nyt vaikka niin monta muuta vuotta on mennyt ilman mainittavia jälkiä.
Tietysti on tapahtunut hyviäkin asioita. Suurin niistä on se, että meidän talomme valmistui vaikka vuosi sitten näytti vähän huonolta. Uusi koti tuntuu jo ihan kodilta, toimii, on sitä mitä ajattelimme. Vihdoinkin on tilaa mutta ei yhtään liikaa; kaikkia tiloja käytetään, kaikilla on järkevä tarkoitus. Nyt kun käyn vanhassa Portsan-kodissa ihmettelen, miten mahduimme asumaan siinä lasten, koirien, hamsterien ja kaikkien tavaroidemme kanssa. Kuitenkin mahduimme ja hekin mahtuvat, jotka asuvat siinä nyt. Eikä se, mitä seuraavaksi kerron, koske heitä.
Se, mikä tästä vuodesta tekee muistettavan, on talon valmistumisen ja maalle muuton lisäksi se, minkä nyt haluan sanoa erityisesti kaikille meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka ovat asuneet pitkään samassa paikassa ja aikovat myydä asuntonsa. Se on se, että
olkaa varovaisia
älkää erehtykö kuvittelemaan, että maailma on sama kuin joskus kymmeniä vuosia sitten, kun itse ostitte asunnon. Silloin ostettiin asunto ja jos joku oli rikki, korjattiin. Jos ei itse osattu korjata eikä vaurio ollut toivottoman iso, etsittiin korjausmies. Olen ehkä lapsellisen sinisilmäinen, mutta remonttiasioissa ei koskaan ole käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä lakimieheen.
On vaikea kirjoittaa asioista, jotka eivät koske vain minua. Kuten näkyy, mieli tekisi, mutta en voi kun kukaan ei ole tahallaan halunnut kenellekään pahaa. Jokainen on ajanut omaa asiaansa, ollut omasta mielestään oikeassa. Se, mikä tästä vuodesta on kuitenkin tehnyt annus horribilen on se tapa, jolla asioita on käsitelty, ei itse asia.
Siksi sanon vielä kerran, että olkaa ihmiset varovaisia, kun myytte kotinne. Kirjatkaa sopimukseen kaikki, siis aivan kaikki olevat ja tulevat vähäisetkin puutteet ja nekin asiat, jotka eivät teitä itseänne millään tavalla haittaa mutta saattavat olla jotenkin erikoisia jonkun mielestä. Älkää missään tapauksessa kehuko asuntoa ja väittäkö sitä hyväkuntoiseksi vaikka se sitä olisikin. Varoittakaa ostajaa kaikesta, mitä ikinä keksitte, kirjallisesti. Varautukaa pahimpaan.
Me saamme onneksi aloittaa uuden vuoden ilman turhia taakkoja. Asiat on käsitelty, loppuun. Sille, että tämä pahuksenmoinen vuosi muutti jotain peruuttamattomasti, ei kuitenkaan mahda mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti