Mitä tapahtui sinisille silmilleni

Vuosi 1918 oli Suomessa ja suomalaisille kauhea. En kai voi millään verrata sata vuotta myöhemmin ollutta vuotta siihen vaikka mieleni tekisi käyttää vuodesta 2018 sanoja annus horribile. Ei sentään liioitella, pidetään kohtuus mielessä, ei siis käytetä.

Mutta silti: tämän vuoden minä muistan, sen tiedän jo nyt vaikka niin monta muuta vuotta on mennyt ilman mainittavia jälkiä.

Tietysti on tapahtunut hyviäkin asioita. Suurin niistä on se, että meidän talomme valmistui vaikka vuosi sitten näytti vähän huonolta. Uusi koti tuntuu jo ihan kodilta, toimii, on sitä mitä ajattelimme. Vihdoinkin on tilaa mutta ei yhtään liikaa; kaikkia tiloja käytetään, kaikilla on järkevä tarkoitus. Nyt kun käyn vanhassa Portsan-kodissa ihmettelen, miten mahduimme asumaan siinä lasten, koirien, hamsterien ja kaikkien tavaroidemme kanssa. Kuitenkin mahduimme ja hekin mahtuvat, jotka asuvat siinä nyt. Eikä se, mitä seuraavaksi kerron, koske heitä.

Se, mikä tästä vuodesta tekee muistettavan, on talon valmistumisen ja maalle muuton lisäksi se, minkä nyt haluan sanoa erityisesti kaikille meidän kaltaisillemme ihmisille, jotka ovat asuneet pitkään samassa paikassa ja aikovat myydä asuntonsa. Se on se, että

olkaa varovaisia

älkää erehtykö kuvittelemaan, että maailma on sama kuin joskus kymmeniä vuosia sitten, kun itse ostitte asunnon. Silloin ostettiin asunto ja jos joku oli rikki, korjattiin. Jos ei itse osattu korjata eikä vaurio ollut toivottoman iso, etsittiin korjausmies. Olen ehkä lapsellisen sinisilmäinen, mutta remonttiasioissa ei koskaan ole käynyt mielessäkään ottaa yhteyttä lakimieheen.

On vaikea kirjoittaa asioista, jotka eivät koske vain minua. Kuten näkyy, mieli tekisi, mutta en voi kun kukaan ei ole tahallaan halunnut kenellekään pahaa. Jokainen on ajanut omaa asiaansa, ollut omasta mielestään oikeassa. Se, mikä tästä vuodesta on kuitenkin tehnyt annus horribilen on se tapa, jolla asioita on käsitelty, ei itse asia.

Siksi sanon vielä kerran, että olkaa ihmiset varovaisia, kun myytte kotinne. Kirjatkaa sopimukseen kaikki, siis aivan kaikki olevat ja tulevat vähäisetkin puutteet ja nekin asiat, jotka eivät teitä itseänne millään tavalla haittaa mutta saattavat olla jotenkin erikoisia jonkun mielestä. Älkää missään tapauksessa kehuko asuntoa ja väittäkö sitä hyväkuntoiseksi vaikka se sitä olisikin. Varoittakaa ostajaa kaikesta, mitä ikinä keksitte, kirjallisesti. Varautukaa pahimpaan.

Me saamme onneksi aloittaa uuden vuoden ilman turhia taakkoja. Asiat on käsitelty, loppuun. Sille, että tämä pahuksenmoinen vuosi muutti jotain peruuttamattomasti, ei kuitenkaan mahda mitään.
 

Harmin paikka

Tällä viikolla rakennuksella ei ole tapahtunut mitään. Muuten on tapahtunut sen verran, että muutimme suunnitelmiamme ja peruimme toistaiseksi aikomukset myydä Portsan kotimme. Tai ehkä on parempi sanoa, että siirsimme myyntiä tuota tuonnemmaksi.Syynä on se, että asuntokaupasta, jonka teimme viime vuonna, on tullut ikävää palautetta ja haluamme selvittää ne asiat perin pohjin ennen kuin teemme mitään uusia suuria muutoksia. Tämä ihan oman mielenrauhamme takia.

Muuta kerrottavaa ei nyt ole. Paitsi ehkä se, että juttelin työasioissa erään sisustussuunnittelijan kanssa ja hän otti esiin niinkin tärkeän asian kuin jouluvalojen ripustamisen ikkunaan; missä on pistorasia?

Niinpä. Näin itseni heti ensi joulun alla uudessa, hienossa olohuoneessani paperinen joulutähti kädessä tähyilemässä pistorasiaa, jota ei ole. Ei muuten olekaan.

Elämä jatkuu. Myös jatkojohtoelämä.

Eläkkeistä, takasta ja asuntokaupasta

Istuin eilen illalla tähän koneen eteen ja ajattelin kirjoittaa blogia. Ennen sitä piti kuitenkin tehdä yksi kiireellinen työ. Sitten huomasin, että pahus vieköön, on toinenkin ja kun oikein rupesin niin eikö niitä penteleitä putkahdellut sieltä ja täältä ja kaikilla kova kiire.

Lopulta raahauduin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ilman, että blogiparka olisi saanut vähääkään huomiota. Ennen tajunnan sammumista laskeskelin taas kerran tulevia eläkkeitäni siinä toivossa, että pääsisin sellaisesta joskus nauttimaan. Ja kyllä vaan, eläkepäivät eivät ole niinkään kaukana, ne häämöttävät jo tuolla 2040-luvulla. Ehkä.

Olen silloin lähes yhdeksänkymmenen.

Työn sankari tässä taas puhuu. Tiedän, ettei moni pidä kirjoittamista työnä eikä minään, onhan kunniakas ojankaivuu sentään ainoa oikea työ, mutta sanon vaan, että sopii kokeilla.

Asiaan.

Meillä on takka. 

Vaatii vielä pientä laittoa, mutta tässä se on. Tulikiven vesikiertoinen takka leivinuunilla.

En muuten yhtään tykkää käyttää tästä nimeä takka. Minun sanastossani tällainen rakennelma ei ole takka vaan pystyuuni. Tämä ei myöskään ole kakluuni eli kaakeliuuni, jollainen meillä on Portsan kodissa. Takka tämä ei ole minun mielestäni siksi, että takka merkitsee minulle avotakkaa. Mutta koska tämän virallinen nimi on takka, olkoon niin.

Minulla on suuria toiveita tuon leivinuunin suhteen. Jos se toimii, siitä tulee varmasti paljon käytetty kapistus. Mikään ei ole helpompaa kuin pistää ainekset pataan, tunkea pata uuniin ja antaa muhia kunnolla. Käytän paljon uunia ruoanlaitossa vaikka en leivo juuri koskaan.

Portsan-kodista vielä sen verran, että se menee nyt myyntiin. Kiinteistönvälittäjä tulee ensi viikolla käymään. Tämä pääsiäinen menee aika pitkälle siivotessa.

Paitsi, että ensin pitää tehdä pari pikku juttua, joilla on jo vähän kiire...

Kustannusseuranta alkaa

Rakennusprojektimme ensimmäinen lasku tuli. Rahanmenoa voi seurata Mitä lysti maksoi -sivulta.

Tontilla on nyt tapahtunut sen verran, että tulevan talon paikka on mitattu ja merkitty karttaan. Kävi ilmi, että mies, jota oli suositeltu mittauspuuhaan, on myös halukas ja ilmeisen kyvykäskin toimimaan työmme vastaavana mestarina. Hän onkin nyt ottanut homman haltuun niin pontevasti, että me pääsisimme aloittamaan tuota pikaa, jos vain

ja niin

kun tuo päätyasunto on vielä myymättä.

Vastahan tässä on pidetty kaksi asuntonäyttöä, joten ei ole mitään syytä hermostua. Jossain on nytkin se ihminen, joka haluaa asua juuri tuossa asunnossa. Ei tarvitse tapahtua sen kummempaa kuin että hän löytää tiensä sinne.

Odotellaan.

Muutamia todella kiinnostuneita kävi

Ensimmäinen näyttö on pidetty. En ollut itse todistamassa tapahtumaa, mutta kuulin, että ainakin parikymmentä ihmistä oli käynyt ja muutamat olleet todella kiinnostuneita.

Asunto sopisi minun mielestäni loistavasti yksin asuvalle tai pariskunnalle. Perheasunto se ei oikein ole, ei ainakaan, jos perheellä on paljon tavaraa kuten niillä usein on.

Päätyasunto on tämän taloyhtiön paras sikäli, että sen rapun edustalle, patiolle, kuten välittäjät sanovat, paistaa ilta-aurinko kaikkein pisimpään. Silloin, kun vastapäisen talon ja kaikkien muidenkin asuntojen asukkaat jo etsivät villatakkeja päälleen, päätyasunnon kiviportailla voi vielä istua lämpimässä. Puhun tietysti kesästä, kesällähän täällä ihmiset haluavat mielellään istua ulkona.

Täällä kaikki on lähellä. Kävellen pääsee satamaan, rautatieasemalle, linja-autoasemalle, torille, Aurajokirantaan, minne tahansa. Ruissalo on lähellä ja siellä on mukava käydä pyöräilemässä. Oma piha on tietysti kaikkein lähinnä; taloyhtiön yhteinen grillipaikka on päätyasunnon vieressä. Sosiaaliset ihmiset löytävät mukavaa seuraa ja ei-sosiaaliset saavat olla rauhassa.

Jos haluaa asua kaupungissa - tai jos on pakko - Portsaa parempaa paikkaa on vaikea kuvitella.

Asuntoilmoitus on julkaistu

Täältä löytyy päätyasunto, sopii käydä katsomassa.

Nyt, kun pitkän odotuksen jälkeen ollaan vihdoin myymässä, tunteet ovat ristiriitaisia. Asunto, johon on uhrattu paljon aikaa ja vaivaa, on kohta jonkun toisen. Minulle tämä ei niinkään tuota tuskaa, mutta mies, joka on omin käsin putkitöitä lukuun ottamatta tehnyt melkein kaikein, on toinen juttu. Ymmärrän hyvin.

Nyt ei kuitenkaan katsota taakse- vaan eteenpäin. Tavoitteenamme on ihana talo paikassa, joka sekin on jo kotipaikka, ehkä jopa enemmän kuin Portsa, vaikka tämäkin on ollut ihan hyvä.

Kiinteistönvälittäjän kanssa on sovittu

Kiinteistönvälittäjä kävi tänään. Asuntojemme myyntiä hoitaa nyt Kaupunki- ja maakiinteistön Tuula Lindström, vanha, luotettu tuttu.

Päätyasunto tulee ensin myyntiin hintaan 198000 euroa.

Sen verran täytyy vielä odottaa, että saamme rakennuspiirustukset takaisin rakennusvalvonnasta lopputarkastuksen jälkeen. Pitää myös siivota asunto oikein hyvin remontin jäljiltä ja sitten voimme pyytää valokuvaajan ottamaan kuvia. Jos oikein hyvin kävisi, tähän kaikkeen menisi vain muutama päivä.

Ja jos ei käy oikein hyvin, niin johan tässä on opittu odottamaan.

Läpi meni

Mitä siihen lisäämään? Lopputarkastus on pidetty, kaikki oli hyvin, yksi iso etappi on ohitettu. Seuraava on se, että otamme yhteyttä kiinteistönvälittäjään ja kohta esimerkiksi tämä kylpyhuone on jonkun toisen.

Vihdoinkin

Vihdoinkin: lopputarkastus on huomenna. Jos kaikki menee hyvin, soitan kiinteistönvälittäjälle viimeistään tiistaina.

Emme ole vielä päättäneet, keneen välittäjään otamme yhteyttä, mutta valinnanvaraa riittää. Tässä asiassa luotan kokemukseen ja asioin mielelläni jonkun ennestään tutun välittäjän kanssa. Tuttuudeksi riittää se, että välittäjän kuva on tullut tutuksi ilmoituksista pitkältä ajalta.

Huomenna ollaan viisaampia. Palataan asiaan.