Lopulta raahauduin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ilman, että blogiparka olisi saanut vähääkään huomiota. Ennen tajunnan sammumista laskeskelin taas kerran tulevia eläkkeitäni siinä toivossa, että pääsisin sellaisesta joskus nauttimaan. Ja kyllä vaan, eläkepäivät eivät ole niinkään kaukana, ne häämöttävät jo tuolla 2040-luvulla. Ehkä.
Olen silloin lähes yhdeksänkymmenen.
Työn sankari tässä taas puhuu. Tiedän, ettei moni pidä kirjoittamista työnä eikä minään, onhan kunniakas ojankaivuu sentään ainoa oikea työ, mutta sanon vaan, että sopii kokeilla.
Asiaan.
Meillä on takka.
Vaatii vielä pientä laittoa, mutta tässä se on. Tulikiven vesikiertoinen takka leivinuunilla.
En muuten yhtään tykkää käyttää tästä nimeä takka. Minun sanastossani tällainen rakennelma ei ole takka vaan pystyuuni. Tämä ei myöskään ole kakluuni eli kaakeliuuni, jollainen meillä on Portsan kodissa. Takka tämä ei ole minun mielestäni siksi, että takka merkitsee minulle avotakkaa. Mutta koska tämän virallinen nimi on takka, olkoon niin.
Minulla on suuria toiveita tuon leivinuunin suhteen. Jos se toimii, siitä tulee varmasti paljon käytetty kapistus. Mikään ei ole helpompaa kuin pistää ainekset pataan, tunkea pata uuniin ja antaa muhia kunnolla. Käytän paljon uunia ruoanlaitossa vaikka en leivo juuri koskaan.
Portsan-kodista vielä sen verran, että se menee nyt myyntiin. Kiinteistönvälittäjä tulee ensi viikolla käymään. Tämä pääsiäinen menee aika pitkälle siivotessa.
Paitsi, että ensin pitää tehdä pari pikku juttua, joilla on jo vähän kiire...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti