lauantai 24. maaliskuuta 2018

Rouvakin kerkee joskus osallistumaan


Yllä näkyy minun tämän päivän työmaani, yksi niistä. Harvinaista kyllä, minäkin ehdin rakennukselle ja pääsin siivoamaan tämän rakennusmiesten jättämän kasan tulevasta vierashuoneesta.

Erottelin kaikki poltettavat kaatopaikalle menevistä ja lakaisin lopuksi lattian. Hommassa meni aika kauan kun tavaraa oli paljon.
Tiedän, että joillakin rakennustyömailla kaikki rakennusjätteet viskataan vaihtolavalle ja kuskataan lopulta kaatopaikalle. Meillä tehdään toisin: erottelemme (useimmiten mies tekee tämän ja kaiken muunkin) kaikki jätteet ja ne viedään asianmukaisiin paikkoihin joko kierrätykseen, kaatopaikalle tai poltettavaksi. Tämä tehdään enemmän taloudellisista kuin ekologisista syistä, tulee näetsen halvemmaksi näin. Halpaa se ei tietysti ole sittenkään, esimerkiksi peräkärryllinen gyproc-jätettä maksaa kaatopaikalla 40-50 euroa.

Oli mukava tehdä jotain konkreettista oman talon eteen. Samalla voi sitten miettiä verhoja ja sängynpeitteitä ja muuten vain haaveilla tulevasta.

Maalit tulivat eilen. Värit näyttävät tosi hyviltä.


Punainen tulee päämakuuhuoneen seinään, sininen miehen harrastehuoneeseen ja keltainen jonnekin - keltaista on monta purkkia eri sävyjä, enkä ole enää varma, mitä ajateltiin minnekin. Mutta ei haittaa! Kaikki keltaiset näyttivät hyviltä. Yhdessä purkissa pitäisi olla myös vihreää oman työhuoneeni seinään.

Sillä aikaa, kun minä siivosin, mies kantoi sisään parituhatta kiloa kiveä.


Ei ollut ihan pikku juttu tämäkään, Tulikiven vesikiertoinen takka on osinakin hemmetin painava. Urakan päätteeksi olohuoneeseen tuotiin vielä täysi tynnyrillinen vettä ensi viikolla tulevaa muuraria varten. Se, miten se täysi vesitynnyri ujutettiin kynnyksen yli, on oma juttunsa.

Siivous jatkuu taas huomenna. Käyn vain aamulla vähän ansiotöissä ja ryhdyn sitten rakennussiivoojaksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti