lauantai 12. tammikuuta 2019

Voisiko yksin muuttaa kauas kaikesta?


Ehkä ei, jos minulta juuri nyt kysyttäisiin.

Kun asuimme Turussa, asuimme samalla kävelymatkan päässä palveluista. Lääkäriasemia ja terveyskeskus löytyivät kymmenen minuutin kävelymatkan päästä eikä sairaalakaan ollut kaukana. Nyt kaikki on toisin, täällä maalla.

Noin viikko sitten kurkkuuni alkoi sattua ja vaiva paheni joka päivä. En mene helpolla lääkäriin vaan kokeilen kaikki omatekoiset parannuskonstini ensin ja luotan siihen, että luonto hoitaa ennen pitkää (kuten ihan varmasti hoitaa, hautaan saakka). Nyt päätin kumminkin mennä, kun näin freelancerina en loputtomasti voi siirtää ja lykätä sovittuja töitä, varsinkaan kun pahamaineinen deadline on taas tulossa.

Soitin Laitilan terveyskeskukseen ja sain nopeasti ajan sairaanhoitajan vastaanotolle. Viisi tuntia sen jälkeen, kun tapasin sairaanhoitajan täällä Laitilassa, valmistauduin jo nousemaan kuvassa näkyvältä lavetilta - joka on TYKSin korva- ja kurkkupäivystyksessä - ja lähtemään kotiin. Vaivani paljastui kurkkupaiseeksi, joka siis tyhjennettiin. Ei mikään mukava juttu ollenkaan.

Tämä oli ensimmäinen kokemukseni Laitilan julkisista terveyspalveluista. Kuinka nopeasti olisin päässyt hoitoon, jos olisin mennyt terveyskeskukseen Turussa tai päivystykseen siellä? Enkä kyllä olisi mennytkään, kun yksityinen lääkäriasema oli lähempänä. Laitilan ja Turun välissä puolestaan on noin 60 kilometriä.

Tapahtuma pisti miettimään myös sitä, että yksin asuminen jossain syrjässä on aika riskaabelia. Ei tarvitse tapahtua sen kummempaa kuin että jossain ulkohommissa kompuroi sen verran hyvin, ettei pääse enää omin avuin liikkeelle eikä puhelinta ole käden ulottuvilla. Minulla oli sentään mies kyytimässä ja huolehtimassa. Vitsailtiinkin siinä, että tämmöistä tämä nyt sitten on täällä loppuelämän kodissa, kuskaillaan toisiamme vuoron perään terveyskeskukseen.

Mutta voiko elämäänsä kuitenkaan elää niin, että pelkää pahinta koko ajan? Ja onhan kaupunkeihin, kerrostaloasuntoihin, kuollut suuri määrä ihmisiä niin, ettei heidän poismenoaan ole huomattu kuin kuukausien päästä kun velkojat alkavat tosissaan haluta rahojaan.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti