tiistai 7. toukokuuta 2019

Marjatarha

Viimeksi sureksin vanhasta talosta puuttuvia kattoturvatuotteita. Nyt sellaiset on, ne käytiin asentamassa jo muutaman päovän päästä siitä, kun soitin asiasta ko. yritykseen. Eipä ollut iso homma, eikä tullut edes kalliiksi mielestäni. Turhaa murehtimista monta vuotta.

Nyt  yritän kiiruhtaa yhdessä kevään kanssa ja saada pihalla jotain aikaan. Sainkin, tai me saimme.


Tässä pienessä marjatarhassa on viisi pensasmustikkaa, viisi pensasvadelmaa ja kahdeksantoista mansikantainta. Siinä on myös järeät reunanauhat myyrien ja rikkaruohojen varalle. Voi olla ja onkin, että tarvikkeet, joita varasin tätä varten - kymmenen kuutiota multaa ja yksitoista säkillistä hyvin palanutta hevosenlantaa - olivat jonkin verran ylimitoitettuja, mutta vähät siitä. Jos jonkun asian olen oppinut niin sen, että multaa tälle tontille ei voi tuoda liikaa, aina sitä jossain kaivataan.

Aiomme vielä aidata tämän istutusalueen. Se on välttämätöntä, sillä peurat ja rusakot rakastavat hyvin kasteltuja ja lannoitettuja pensaita ja syövät ne aivan varmasti jos saavat tilaisuuden.

Muuten en ole paljon ehtinyt pihalla tehdä, en myöskään taloissa, uudessa tai vanhassa. Olen siivonnut pari pientä kukkapenkkiä ja rakentanut yhden pienen koristekivetyksen, haravoinut hiukan. Muuten aika kuluu ansiotöissä kuten tietysti hyvä on kun rahaakin tarvitaan.

Pihan viimeistely rakentamisen jäljiltä on nytkähtänyt sillä tavalla eteenpäin, että maanrakennusurakoitsijamme on jo käynyt alustavasti katsomassa, mitä tehdään. Sekin tuntuu tosi huojentavalta, se, että tiedän asian olevan nyt vireillä.

Kevät tulee aina liian nopeasti sitten, kun sitä ensin on kuukausikaupalla odotettu. Se myös kuluu liian pian ja täällä maalla vauhti tuntuu vain kiihtyvän. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti