maanantai 22. huhtikuuta 2019

On sietämätöntä kun asioita ei hoideta


Joskus herään aamuyöllä murehtimaan. En joka yö ja tiedän, että siitä voi olla kiitollinen, sillä lukemattomat ihmiset kieriskelevät aamuöisin unettomina murehtimassa vaikka mitä.

Herään ehkä joka kolmas yö ja murehdin vähän mutta sitäkin pontevammin. Yleensä ajattelen työasioita: ehdinkö tehdä kaiken lupaamani ajoissa, miten tavoitan ihmisiä, jotka eivät vastaa puhelimeen, miksi en voi jo olla eläkkeellä?

Toinen murheenaihe on se, että vanhan talon (kuvassa) katolla ei ole kunnollisia kattoturvatuotteita.

Ei siellä ole kunnon kattoakaan, kyllä minä sen tiedän ja kuka vaan sen näkee. Mutta uutta kattoa me emme nyt sinne saa, kattoturvatuotteet, lapetikkaat ja kulkusilta, sen sijaan on saatava.

Kyse on siitä, että talon piiput pitää nuohota. En suostu enää virittämään yhtäkään valkeaa uuneihin ennen kuin nuohooja on käynyt. Olemme puhuneet tästä asiasta monta kertaa, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Asia on aina tyssännyt siihen, että kun pitää saada se kattoremontti ja sitten...

Katolla on puiset tikkaat, mutta niihin ei ole enää luottamista, ei niin paljon, että voisimme pyytää nuohoojaa kiipeämään niitä pitkin.

Olen murehtinut tätä nuohooja-asiaa tosi paljon. On sietämätöntä, että asioita ei hoideta.

Murehtimisen sijaan olisi kannattanut tarttua toimeen. En tiedä, mistä sain nyt sellaisen puhdin ja mahdin, että lähetin eilen muutamia tarjouspyyntöjä kattoturvatuotteista asennettuina. Tänä aamuna, toisena pääsiäispäivänä, sain ensimmäisen vastauksen. Nyt olemme sopineet, että asentaja tulee ylihuomenna ja tekee työn. Tarjous oli niin kohtuullinen, ettei ole mitään syytä odottaa muita.

Joku ajattelee nyt, että saahan noita tikkaita ja kulkusiltoja kaupasta, sen kun menee ostamaan ja laittaa paikoilleen. Tiedetään. Se nyt kuitenkin on sellainen työ, että jos se meiltä tulisi hoidetuksi, se kai olisi jo tehty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti