tiistai 5. kesäkuuta 2018

Pettymys hellittää

Lattiapettymys on alkanut jo hellittää. Siinä auttoivat paljon ne kiltit kommentit, joita sain vaikka tiedän, että tarkoitus oli vain lohduttaa. Kiitos kuitenkin, kyllä se helpotti.

Tajusin muuten myös sen, että lattialaminaatti ja kaikki muukin sisustus valittiin silloin, kun vielä olimme varmoja, että talosta tulee punainen. Punaisesta talosta voi odottaa löytävänsä tummia ja lämpimiä sävyjä.

Sitä paitsi lattian asentaja sanoi, että: "Ainakin tämä on suosittua" ja kertoi, että on ihan viime aikoina asentanut samaa laminaattia ainakin kahteen taloon. Siis kahteen!

No onhan se sitten suosittua.

Niissä taloissa sisäseinät olivat kuulemma valkoiset.

Siksi toisekseen: se ei näytä enää niin pahalta. Ainakaan koko aikaa.


Makuuhuoneessa se näyttää jopa hyvältä.

Lattia on nyt kokonaan asennettu ja seuraavaksi viimeistelytimpuri asentaa listat ja sisäovet. Veimme tänään taas yhden jätekuorman kaatopaikalle ja taivastelimme jälleen kerran sitä, miten kallista se on. Muutamien gyproc-levyjen jättäminen jäteasemalle maksoi yli viisikymppiä.

Turun päässä teen muuttokuormia minkä ehdin. Luulin, etten ole tai ettemme kumpikaan ole mitään hamstereita, mutta tavaraa on silti vaikka kuinka paljon. Joistakin isoista tavaroista olen sentään päässyt jo eroon facebookin Roskalava-ryhmän kautta.


Kuten tästä sohvasta, jolla vielä eilen makasin uupuneena yhden muuttokuormakeikan jälkeen. Tänään sohva haettiin vasta-avatun kampaamon sosiaalitiloihin. Kelpaa siinä odotella asiakkaita, se on hyvä sohva.

Tyttäremme muuttaa perheensä kanssa tähän Portsan asuntoon. Se tuntuu tosi hyvältä ja houkuttaa samalla jättämään tänne yhtä ja toista. "Et haluais tätä..."

- Älä, äiti, kuvittele, että sinä voit jättää tänne vaikka mitä, tytär sanoi.

Kiittämättömät lapset. Niille ei hyvä tavara kelpaa vaikka ilman saisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti