Muutto on nyt tässä vaiheessa. Tästä ei oikein ole mitään sanottavaa.
Kuva ei ole uudesta talosta jos joku niin luulee, se on vanhan talon, kesämökkimme, tuvasta jonne välivarastoimme muuttokuormat ennen uuden talon valmistumista.
Valmista ei siis vielä ole. Sitten viime päivityksen talossa ei ole tapahtunut mitään. Viimeistelytimpuri on ollut jollain kiireellisemmällä työmaalla eikä oma putkimiehemmekään ole ehtinyt tänne. Huomenna molempien pitäisi tulla.
Tänään satoi, ensimmäisen kerran kunnolla pitkään aikaan. Siitä puolestaan seurasi se, että
näimme, minne sadevedet valuvat. Tässä kohtaa ne valuvat iloisesti sadevesikourun yli ja ohi.
Muitakin murheita on. Auto hajosi viime viikolla ja jätti minut ja muuttokuorman kasitien varteen. Mies tuli hinaamaan meidät korjaamolle ja katkennut laturin hihna vaihdettiin uuteen. Hain auton korjaamolta eilen aamulla ja lähdin uudelle muuttoreissulle Laitilasta Turkuun.
Turussa tein sitikkaani ensin kaatopaikkakuorman ja lähdin Topinojalle bensa-aseman kautta. Tankkasin ja yritin lähteä liikkeelle, mutta autopa ei liikkunutkaan. Kävi kyllä. Kojetaulu paistoi punaisenaan varoitusvaloja eikä vaihteistossa tuntunut mitään elämää. Hauskuutta lisäsi huoltamon kahvilan vakioukkojen kuoro joka päivysti ulkopöytien ääressä ja seurasi mielenkiinnolla minun liikkeellelähtöyrityksiäni.
Yritin monta kertaa, mutta pieni punainen autoni ei lähtenyt. Tai lähti se, liukumaan takaperin alamäkeen. Siinä vaiheessa vedin käsijarrun päälle ja lähdin etsimään apua. Jota en löytänyt. Sen sijaan löysin myötätuntoisen kahvilamyyjän, joka ei osannut muuta kuin olla samaa mieltä siitä, että auto pitäisi ainakin saada pois bensamittarin edestä.
Lopulta päätin yrittää vielä kerran. Käynnistin auton ja se toimi taas kuten pitää.
En yhtään ymmärrä, mitä tapahtui - tosin epäilen, että alan olla rakentamis-muutto-jakaikkienmuidenharmien -jatkumon siinä vaiheessa, että kykyni rationaaliseen toimintaan on vakavasti uhattuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti