Rakentamisen jälkeinen masennus

Kuvan marjasaalis ei ole suuren suuri, mutta sillä on vissi merkitys, se kuvaa siirtymistä uuteen aikaan.

Selitän: aikaisemmin olen suhtautunut tällä tontilla oleviin marjapuskiin yliolkaisesti, hoitanut miten kuten ja jättänyt marjat linnuille sikäli kuin emme ole pistelleet niitä suoraan puskista. Minä en säilö juuri mitään enkä varsinkaan keitä mitään sokerimehuja.

Nyt tunnen kuitenkin, että kun kerran omistan ison pakastimen, olen täällä pysyvästi JA kasvatan (jonkun toisen istuttamia) marjapensaita, on oikeus ja kohtuus, että kerään vähän marjoja pakkaseen. Ne ovat oikein hyviä bulgarianjogurtin kanssa, ilman sokeria. Niin että tässä niitä nyt on.

Puskan juurella kykkiessä oli aikaa ajatella. Ajattelin muun muassa sellaista asiaa kuin rakentamisen jälkeinen masennus. Onko sitä? Tunnistaako joku?

Synnytyksen jälkeistä masennusta on, sen tiedän. Talon rakentaminen kestää normaalisti suunnilleen yhtä kauan kuin vauvan odotus ja on omalla tavallaan yhtä rankkaa. Odotetaan jotain ihanaa, kärsitään vaivoja ja sitten kun se ihanuus saadaan sisimpään valahtaa jokin ontto kummajainen, tyhjyyden tyhjyys joka mustaa kaiken ja vie merkityksen kaikelta muulta paitsi  hartaalta ja täyttymättömältä toiveelta, että saisi nukkua yhden yön kunnolla.

Meidän vauvastamme tosin tulee ennätysmäisen yliaikainen, sillä laskettu aika on ylittynyt jo 16 viikkoa.

Käynnistystä odotellaan, mutta taitavat lääkärit olla lomalla.