Meillä oli eilen Sievitalon puolesta luovutustarkastus. Muistona käynnistä pöydällä odotti onnittelukortti ja komea viherkasvi. Minä en valitettavasti voinut olla todistamassa luovutusta, mutta mies oli.
Nyt on aika katsoa, miten homma onnistui, mikä oli hyvää ja mikä huonoa. Aloitetaan hyvistä puolista:
- Talo on hyvä ja juuri sellainen kuin piti.
- Rakennusaikana näimme paljon todella vaikuttavaa ja ammattimaista työtä, kuten esimerkiksi:
Sievitalon oma timpurikaksikko, joita nimitin Pohjanmaan miehiksi kun en oppinut muistamaan heidän nimiään.
Tavattoman reipas ja hienoa työtä tehnyt maalaripariskunta.
Peltikaton tekijät.
Keittiöasentajat.
Viimeistelytimpuri.
Maanrakennusyritys, joka rakensi tämän mäen jonka päällä talo seisoo.
Perustusten tekijät.
Ainakin nämä ja jonkun varmaan unohdin.
Miinuksen puolelle taas menee ennen muuta prosessinhallinta. Siinä Sievitalolla on kehittämisen paikka, sillä se, miten sujuvasti työmaa hoidetaan, vaikuttaa asiakaskokemukseen ihan yhtä paljon kuin itse lopputulos, ehkä enemmänkin.
Asiakkaina me olisimme tarvinneet paljon enemmän tietoa siitä, mitä milloinkin on tekeillä. Ei haittaa, vaikka mitään ei tapahtuisi moneen päivään, jos asiakas tietää sen. Tämä tiedottamisen ja kaikesta selvillä olemisen epäkiitollinen tehtävä kuuluisi kai lähinnä työpäällikölle, jonka työtaakka näkyy jo ennestään olevan niin raskas, että meidänkin aikanamme työpäällikkö vaihtui kaksi kertaa.
Huonon tiedottamisen lisäksi hämmästystä herätti myös rakennustarvikkeiden logistiikka, jossa ei välillä tuntunut olevan mitään tolkkua. Esimerkiksi ikkunat tuotiin pihalle viikkoja, ellei kuukausia ennen kuin niitä tarvittiin.
Se, että talo on nyt tietääksemme kaikin puolin hyvin tehty ja kunnollinen, on myös sen ansiota, että mies on voinut olla rakennuksella koko ajan. Hän on tehnyt tosi paljon, pitänyt työmaan siistinä ja seurannut, miten kaikki sujuu. Ilman tätä valvovaa silmää moni asia voisi olla toisin. Tällä kokemuksella sanonkin, että se rakennuttaja, joka ei pysty itse olemaan rakennuksella mukana, voi vain toivoa parasta. Toinen hirmuisen tärkeä asia on hyvä vastaava mestari. Meidän vastaavamme ansaitsee kyllä suuren kiitoksen siitä, että hän piti tarpeen vaatiessa tiukasti meidän puoliamme.
Minun on mahdotonta verrata omaa rakennuttajantietämme mihinkään toiseen kun kerran olemme asialla ensimmäistä kertaa. Se, mitä olen nettikeskusteluista lukenut näitä juttuja on saanut minut kuitenkin ajattelemaan, että kaiken kaikkiaan meillä taisi mennä aika hyvin. Täällä ei tapahtunut mitään ihan kauheaa ellei sellaiseksi lasketa sitä yhtä harrastajatimpuriryhmää, jolla ei ollut edes työkaluja ja joka oli kyllä kova yrittämään mutta väärällä alalla. Sekin oli enemmän koomista kuin traagista.
Talon piti olla valmis huhtikuun lopussa, mutta se oli vasta elokuussa. Tämäkin vielä.
Rakentamisen kustannuksia voi katsoa "Mitä lysti maksoi" -sivulta. Lisään sinne vielä viimeisen maksuerän talosta kunhan saamme laskun. Kustannusten suhteen ei tullut mitään yllätyksiä, tiesimme, että lysti on kallista ja kallista oli.
Talo on valmis, mutta blogi ei pääty tähän. Tulen vielä kertomaan kokemuksia talossa asumisesta ja sen kustannuksista niiden iloksi, jotka vasta miettivät omaa projektiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti