tiistai 26. maaliskuuta 2019

Uuden kodin ulkopuolista elämää

Täällä Laitilassa toimii erinomainen kansalaisopisto. Samainen Vakka-opisto toimii myös Uudessakaupungissa ja muutamassa muussa paikassa ja opetanpa siellä itsekin yhtä kirjoittajaryhmää.

Kansalaisopiston idea on tosi hieno ja toimii tänä päivänä yhtä hyvin kuin joskus opistojen syntyaikoihin yli sata vuotta sitten: se, joka osaa jotain, voi opettaa muillekin. Tietysti tämä useimmiten tarkoittaa sitä, että kurssin opettaja on alan ammattilainen, usein jopa opettaja ammatiltaan, mutta yhtä hyvin joku muu, sellainen, jolla on jokin erityinen taito.

Ilmoittauduin tällä lukukaudella neljälle kurssille: lavisjumppaan, kehonhuoltoon, ikkunankunnostuskurssille ja retkeilyn alkeisiin.

Kehonhuolto jäi yhteen kertaan, siitä en tykännyt. Nämä muut sen sijaan ovat mukavia ja epäilemättä hyödyllisiäkin. Retkeilykurssi alkoi runsas viikko sitten ja edellispäivänä kykimme koulun pihalla sytyttämässä trangioita.


Olen ihan tosimielellä oppimassa retkeilytaitoja. Haaveilen eräretkistä vaikka tiedän hyvin, etten jaksa kantaa rinkkaa kokonaista päivää saati useita. Voihan sentään tehdä vähän kevyempiä retkiä, maastoja täällä ainakin riittää. Taka-ajatuksena kurssille mennessäni oli myös se, että voisin ehkä tutustua joihinkin samanhenkisiin ihmisiin ja retkeillä sitten myöhemmin heidän kanssaan. Saas nähdä kuinka käy.

Tästä päästään siihen, että kun ihmisellä on upouusi talo kuten tässä nyt sattuu olemaan, niin onko jotenkin sopimatonta haikailla ja jopa osallistua uuden kodin ulkopuolisiin aktiviteetteihin?

Ei tietenkään ole.

Talo, olkoon kuinka uusi ja kallis tahansa, ei voi olla mikään elämäntehtävä. Talo on asunto ja koti, mutta elämää on myös sen ulkopuolella ja varsinkin siellä.

Se, että kansalaisopistossa harrastaminen on aika halpaa, sopii muuten tavattoman hyvin yhteen vasta päättyneen rakennushankkeen kanssa. Arvaatte kyllä, miksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti