Vein muutaman laatikollisen tavaraa tänään Turusta Laitilaan. Muuttotavaran välivarastona toimii vanhan talon tupa, jota ei juuri käytetä muuten kuin silloin, kun on paljon ihmisiä syömässä.
Sekalainen astiakokoelma kertoo monta tarinaa, mutta vain minulle. Kuka muu edes piittaisi siitä tiedosta, että kun minun 1932 syntynyt äitini tuli aikoinaan koulusta, hän söi ruokaa, jonka isoäiti oli jättänyt häntä varten puuhellan kulmalle tuohon vihreäreunaiseen emalikippoon? En tarvitse emalikippoa mihinkään eikä se ole edes kaunis, mutta en voi heittää poiskaan.
Pitkulainen uunivuoka saatiin kaupanpäällisinä, kun hankimme vanhaan taloon uuden pystyuunin. Kristallilaseja varten keräsin kauan sitten uutterasti lähikaupan leimoja, joilla sitten, kun niitä oli tarpeeksi, sai ostaa laseja alennuksella.
Kahvikupit, jotka ostin Sanomalehtimiesyhdistyksen virkistysapurahalla. Kahvi virkistää.
Siniset lasit, joista on juotu vain joulupöydässä.
Ihailen keittiöitä, joissa on tyylikkäitä, harkittuja ja toisiinsa sointuvia astiakokoelmia. Olen nähnyt sellaisia - no, en oikein missään. Mutta ihailisin jos näkisin.
Rakennuksella on tänään ahertanut viimeistelytimpuri. Hän on laittanut listoja ja ryhtynee seuraavaksi tekemään lattiaa.
Kodinkoneet tuotiin jo pari viikkoa sitten, mutta lähetyksestä puuttui pesukone. Tai luulimme tähän päivään asti, että se puuttui, mutta tänään selvisi, ettemme ole sellaista edes ostaneet. Pesukone on taas yksi asia, josta rakennuttajalle tulee lisäkustannuksia. Miksi ihmeessä vakiotoimituksiin ei kuulu pyykinpesukoneita?
Vaikka en saakaan uusia huonekaluja, en myöskään vie kaikkia vanhoja uuteen taloon. Kokeilin facebookin Roskalava-ryhmää päästäkseni eroon vanhoista sohvistamme, niistä, joiden päällystämistäkin jo mietin. Juuri äsken pienempi sohva lähti uuteen kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti