Talossamme on sähköt. Pääsin todistamaan tätä tänään, kun pitkin maakuntaa risteillyt työreissuni osui kulkemaan myös Laitilan läpi. Viime käyntini jälkeen laatoitukset ovat valmistuneet ja sähköt tosiaan saatu päälle. Muutamia valojakin on, lähinnä kaappien alla. Muuten joudumme vielä ostamaan monta lamppua, toistakymmentä varmaan.
Tiiviysmittaus pidettiin tänään. En kerro lukemia, en muista, mutta tiivis kuulemma on. Hyvä niin, kunhan ei liian tiivis.
Talolle ei ole vieläkään annettu uutta valmistumisaikaa. Nyt se on neljättä viikkoa myöhässä. Meillä on nyt sellainen aikataulu, että Portsan asunnosta pitää lähteä viimeistään kuukauden päästä. Vein tänään pienen muuttokuorman mennessäni, onhan meillä onneksi tuo vanha talo, johon mahtuu.
Muuttokuormassa oli tärkeää tavaraa: iso muovikassillinen vanhoja postikortteja. Olen säästänyt kaikki postikortit, joita olen saanut tai me olemme saaneet. Säilytin niitä vanhan piironkini isossa laatikossa. Lopulta laatikko oli niin täynnä, että alkoi tulla ongelmia.
Viime talvena yhtenä päivänä päätin, että nyt karsin oikein raskaalla kädellä korttilaatikkoni. Tuumasta toimeen, ahersin yhden illan ja lajittelin korttejani. Lopulta minulla oli muovikassin täydeltä postikortteja oven pielessä, odottamassa sitä, että veisin ne roskiin.
Vieminen viivästyi. Korttikassi makasi oven pielessä monta päivää. En kyennyt viemään sitä ulos. En sittenkään voinut luopua kallisarvoisista muistoistani.
Vein kortit takaisin piironginlaatikkoon, sulloin ne sinne toisten joukkoon ja punnersin laatikon kiinni.
Mutta nyt! En kai minä, aikuinen ihminen, vie kilokaupalla postikortteja uuteen taloon. Mitä minä niillä muka teen? Katselen jonain kauniina päivänä?
Niin kaunista ja joutilasta päivää ei tule.
Nyt kävin korttilaatikkoni kimppuun uudella päättäväisyydellä. Lajittelin julmasti. Jätin yhden, korkeintaan kaksi tärkeiltä ihmisiltä saatua korttia. Muut pois, ilman tunteilua.
Ahersin taas kokonaisen illan. Tuloksena oli entistä isompi muovikassillinen pois heitettäviä kortteja. Vein kassin ulko-oven pieleen odottamaan roskikseen vientiä.
Tänään vein sen kassin ja ne muutkin kortit mukanani maalle. En sittenkään, en millään, pystynyt luopumaan yhdestäkään postikortista jonka joku joskus on ostanut minulle, minua ajatellen.
Hyvää joulua, t. mummi.
Perikunta hoitaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti