Ei sillä, ettäkö kaiken pitäisi olla uutta, mutta kuvittelin vierashuoneen ihan erilaiseksi. Hyvä tämäkin on.
Nyt viikonloppuna meillä on ollut putkimies töissä. Hän on siis se "oma" putkimiehemme, joka meidän oli hankittava, koska halusimme tuon vesikiertoisen takan. Sievitalo asentaa vain sen, mikä kuuluu heidän repertuaariinsa ja näköjään siihen ei kuulu edes se, että taloon tulee kylmää ja lämmintä vettä. Tai edes kylmää.
Työpäällikkö kävi pari päivää sitten. Hän puhui taas talon luovuttamisesta, mutta me emme halua ottaa vastaan taloa, joka ei ole valmis.
Kun ostaa muuttovalmiin talon, pitäisi varmaan selvittää, mitä se ihan tarkkaan ottaen tarkoittaa; taloa, jossa juuri ja juuri voi olla vai kaikin puolin täysin valmista. Täällähän ovat nuo ikkunatkin vielä korjaamatta.
Täällä vanhassa talossa, jossa näköjään asumme ja asumme vaan, on taas muurahaisia. Ne ovat jokakesäinen riesa, yhtäkkiä niitä vain alkaa tulvia jostain kuten katosta tällä kertaa. Vaelluksella ovat samaan aikaan sekä siivettömät että lentomuurahaiset ja niitä on paljon.
Rakentelin kaikenlaisia muurahaisansoja, sillä kaupasta ostamani muurahaismyrkky oli loppu. Viritin yhden löytämäni kärpäspaperin. Laitoin ikkunalaudalle purkin, jossa oli salmiakkikossua. Toiseen lusikoin mansikkahilloa houkuttimeksi ja pepsimaxia johon voi hukkua. Yhteen purkkiin kaasin pelkkää pepsiä. Lisäksi ripottelin ikkunalaudalle kanelia.
Tehokkain tuntui olevan mansikkahilloansa, siihen lentomuurahaiset hyppäsivät riemumielin. Joku muu tehosi myös, sillä seuraavana päivänä eläviä muurahaisia ei näkynyt juuri ollenkaan, kuolleita senkin edestä. Mikä kummallisinta, kuolleita oli paljon myös muualla kuin varsinaisissa ansoissa.
Maalaiselämä tekee ihmisestä tällaisen, julman. Jokaista ötökkää ei voi sääliä ja kuskata juomalasin ja postikortin avulla ulos, ei millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti