Miten talomme toimii: pohjaratkaisu

Kuva on Sievitalon sivuilta, malli Pihlaja 156 eli tämä meidän talomme. Oma versiomme tästä on melkein samanlainen kuin kuvassa. Pieniä muutoksia on tehty:

- Pukeutumistilaa ei ole, se käytettiin vaatehuoneen hyväksi. Meillä on siis yksi yhtenäinen, kuvassa olevaa isompi vaatehuone, josta on käynti sekä makuuhuoneeseen että kodinhoitohuoneeseen.

- Talon päädyssä meillä on lämmin kuisti, kuvassa  on vain terassi.

- Kaksi muuta terassia vaihtoivat paikkaa siten, että isompi on meillä keittiön ikkunan alla ja pienempi olohuoneen puolella.

Pohja on mielestäni oikein toimiva. On hyvä, että kodinhoitohuone ja vaatehuone ovat vierekkäin.

En ole vielä keksinyt mitään, minkä tekisin toisin jos aloittaisimme alusta. Olen edelleen valtavan tyytyväinen päädyn kuistiin, se tekee talosta todella paljon paremmin toimivan. Kuistista on tullut meidän oma sisäänkäyntimme ja sinne jätetään kengät, saappaat ja takit. Varsinaisessa eteisessä meillä ei vielä ole mitään, ei edes kaappeja, sillä vakiokaapit jätimme pois. Iso, typötyhjä eteinen on ylellisyyttä, jos mikä. 

Me asumme talossa kahdestaan, mutta uskoakseni tämä toimisi ihan hyvin myös isomman perheen kotina.

Kodinhoitohuoneen malli on ihan ehdoton. Se on nyt oikea huone, eikä vain käytävän varrelle sijoitettu pesukone.

Olohuoneessa on korotettu sisäkatto, mikä tuo mukavasti tilan tuntua.

Minä en keksi tästä mitään parannettavaa, mutta jos joku keksii, olisi mukava kuulla.

Kotoutumista

Keittiön ikkunasta paistava aurinko oli yksi unelmistani. Portsan keittiöön, niin nätti kuin se muuten mielestäni oli, ei koskaan paistanut. Tässä sitä nyt on, syyskuun varovainen kajastus seinälle, jolla ei vielä ole mitään muuta.

Nyt asumme talossa, mutta missä vaiheessa tästä tulee koti?

Nautin siitä, että täällä on kuivaa ja lämmintä eikä mistään vedä. Käyn sisävessassa kuin olisin aina tehnyt sitä tällä tontilla enkä uhraa ajatustakaan vaaleansiniselle, pitsiverholla koristetulle ulkohuusillemme joka sentään oli olevinaan niin hieno, kun se muutama vuosi sitten valmistui.

Tungen pyykkiä koneeseen (mistä sitä koko ajan riittää?) ja nautin siitäkin, että voin viedä ne ulos kuivumaan ilman, että täytyy astua yhtään rappusta ylös tai alas. Kaikki on niin helppoa ja mukavaa.

Silti käyn välillä vanhassa talossa huokaisemassa. Istun hämärässä tuvan penkillä ja kuuntelen hiljaisuutta. Olen kuin lomalla paikasta, jossa suoritetaan uudessa talossa asumista.

Vähitellen tämä muuttuu, niin uskon. Jos joku tutkisi - ehkä on tutkinutkin - muuttajien tunteita, ne menisivät varmaan suunnilleen näin, kaikilla. Alun outous vaihtuu vähitellen arkisuuteen, tottumukseen ja sitten, jonain päivänä, tunteeseen siitä, että ollaan kotona.

En pelkästään odota, että kotiudun, teen sen eteen jotain. Tällä viikolla menin kahteen uuteen harrastusryhmään. Maanantaina ojentelin kinttujani kansalaisopiston kehonhuoltotunnilla ja tänään koikkelehdin lavisjumpassa. Se, että minulla on harrastuksia täällä on merkki siitä, että olen asettunut pysyvästi enkä enää lähde talveksi kaupunkiin, kuten ennen.

Jos täysin tanssitaidottomana kuusikymppisenä pystyn oppimaan lavatanssijumpan askelkuviot, pystyn kai ottamaan myös uuden kodin haltuuni.
Tosin ensin mainittu tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta tavoitteelta; aamun jumppatunnilla olin kuin jalkapuoli heinäsirkka, epävireessä ja koko ajan väärinpäin.

Mitä muuttovalmis talo maksaa

Maksoin äsken viimeisen erän talostamme ja päivitin samalla "Mitä lysti maksoi" -sivun. Sieltä voi nyt katsoa tarkemmin, mitä mihinkin meni, vaikka pitää tunnustaa, etten pystynyt olemaan niin sentintarkka kuin alussa lupasin. Ihan jokaista hankintaa ei ole ole muistettu laittaa ylös.

Kuva liittyy raha-aiheeseen sillä tavalla, että somisteeksi asetellut puutarhakalusteet ovat kaikki vanhoja ja kuluneita eikä uusista ole juuri nyt toivoa. Tästä voinee päätellä jotain.

Kulujen suhteen - vaikka ne eivät sentilleen olekaan tiedossa - olen yrittänyt olla mahdollisimman rehellinen. Tiedän, että kun ihmisten alkaa tehdä mieli omaa taloa, ensimmäinen ajatus on raha, riittääkö se, kuinka paljon tarvitaan ja kuka tietää? Googlettelin itsekin monet kerrat hakusanoilla "Mitä muuttovalmis talo maksaa" ja luin keskustelupalstoja, joissa asiasta puhutaan. Ihmettelin, miksi ihmiset saavat tästäkin asiasta riidan aikaiseksi; kai nyt jokainen oman talonsa hinnan tietää. En vieläkään ymmärrä, mitä vänkäämistä siinä on.

Oman talomme hinnaksi tuli 250288.81 euroa. Tonttia meidän ei tarvinnut ostaa, se oli valmiina.

Rahanmenoa on vielä tiedossa, esimerkiksi pihaan pitää tuoda lisää soraa ja aurinkopaneelit ja vesi-ilmalämpöpumppu hankitaan. Mutta nyt itse talo on valmis ja me voimme asua siinä.

Kun teimme talokauppaa Sievitalon toimistossa, edustajat esittivät laskelman kustannuksista. Muistaakseni se pitää nyt aika hyvin paikkansa. Kulujen suhteen ei tullut mitään suuria yllätyksiä.

Rahaa olisi mennyt vähän vähemmän, jos emme olisi ottaneet mitään perustoimituksesta poikkeavaa. Nyt lisähintaa toivat puiset työtasot, vesikiertoinen takka, perusmalliston ulkopuolelta otettu tapetti, seinään kiinnitetyt vessanpöntöt, kuisti ja varmaan jokin muu vielä jota en nyt muista.

Rakennussiivouksen ja jätteiden kuljetuksen pois tontilta olemme hoitaneet itse. Tai mies on hoitanut lähes kokonaan yksin, kun totta puhutaan. Jätemaksuja tuossa loppuhinnassa on kyllä mukana.

Toivottavasti tästä on apua jollekin, joka parhaillaan laskee rahojaan ja miettii, uskaltaisiko ryhtyä.

Kuinka talomme toimii; keittiö

Olen nyt käyttänyt uutta keittiötämme sen verran, että kaikkea on kokeiltu useampaan kertaan. Tiedän, millaista täällä on laittaa ruokaa ja kuinka tarkoituksenmukaisia laatikot ja kaapit ovat. Tässä siis tietoa teille, jotka suunnittelette uutta keittiötä.

Omega-keittiömme on melko lailla juuri se, mikä Sievitalon Pihlaja 156 -malliin kuuluu. Kalusteet ovat jämäkän tuntuisia, saranat vaikuttavat luotettavilta ja kaikki on asennettu erinomaisesti. En ole keksinyt mitään huomautettavaa tässä suhteessa.

 Kalusteet ovat hellaa lukuunottamatta niillä paikoilla, joissa ne talokirjan mallissa olivat. Hellan halusin kulmaan, sillä muuten se olisi tullut saarekkeeseen ja sitä myöten myös liesituuletin olisi ollut keskellä kattoa ja näköalan tiellä.

Olen kulmaratkaisuun todella tyytyväinen. Nyt voin hellan edessä seistessäni katsella samalla ikkunasta ulos ja mikä tärkeintä, saareke on pelkkänä laskutilana eikä minun mielestäni rumaa liesituuletinta ole. Vesipiste on myös mukavasti käden ulottuvilla.

Kulmaratkaisusta tuli lisähintaa, jos en väärin muista. Lisähintaa tuli myös tammipuisista työtasoista. Ne käsittelimme värittömällä Osmocolorilla mitä kyllä suosittelen, sillä muuten puutasoihin jää helposti jälkiä.

Lisähintaa tuli myös tästä kaapista:

Tämä on aivan ehdoton! Vetolaatikoista tavarat löytää helposti, laatikot painuvat pehmeästi kiinni ja samoin tekee ovi - kuten myös kaikki muut ovet ja laatikot. Tästä kannattaa maksaa.

Hella on se, mikä vakiotoimitukseen kuuluu, Rosenlewin induktioliesi. Murheenkryyni.

Jos joku tietää konstin, jolla tällaisen tason saa pidettyä puhtaana ja siistinä, kertokoon sen nyt tai vaietkoon iäksi. Minä en tiedä. Nyt jo, vähäisen käytön jälkeen, hellassa on jälkiä ja tahroja, jotka eivät lähde millään. Olen tietysti ostanut ainetta, joka on tarkoitettu juuri tällaisille liesitasoille ja sen lisäksi kokeillut monta muuta ainetta, mutta ei. Ei onnistu.

Muuten hella on hyvä, nopea ainakin.

Toinen vähän hankalan tuntuinen paikka on roskiskaappi.

Kaapin hyvä puoli on se, että siinä on metallipohja. Puhtaana pitäminen on siis sen osalta helppoa. Kaapin huono puoli taas on se, että se on liian pieni. Roskisvaunuun, joka muuten kulkee aika huonosti, mahtuu kaksi pientä ämpäriä. Teoriassa toinen voisi olla kompostiämpäri mutta ei tässä tapauksessa, sillä kompostijätteet laitan tuohon valkoiseen, kannelliseen ämpäriin.

Täytyy varmaan ainakin siirtää tuo hylly vähän ylemmäs ettei alapuoli tunnu niin ahtaalta kuin nyt. Tällaisena tämä ei oikein toimi.

Keittiöiden suunnittelijat saisivat suunnitella isompia jätekaappeja. Jätteiden määrä ei tietääkseni ole vähenemässä ja meiltäkin sitä syntyy ihan kiitettävästi. Olen kyllä tunnollinen kierrättäjä ja kompostiämpärin lisäksi meillä on omat kierrätyskassit pulloille, lasille, metallille, kartongille ja paperille. Ne ovat kodinhoitohuoneen kaapissa, mistä ne on helppo ottaa mukaan ja viedä kierrätyspisteeseen. Silti tuohon varsinaiseen jäteämpäriin riittää siihenkin kaikenlaista.

Kokonaisuutena olen keittiöön oikein tyytyväinen. Voin suositella.