tiistai 24. huhtikuuta 2018

Rakentajan huolia ja murheita


Uusi työpäällikkö (ei kuvassa) kävi eilen rakennuksella katsomassa, mitä vielä pitää tehdä. Paljon on  kesken. Tuo pihakeinukin pitäisi maalata, mutta se ei sentään ole Sievitalon tehtävä.

Yleensä kevään tässä vaiheessa olen tehnyt pihatöitä ja valmistellut kylvöjä ja istutuksia. Nyt en tunne mitään vetoa pihahommiin enkä oikein minnekään muuallekaan. Alkaa vissiin käydä hermoille tämä rakentaminen, vaikka en edes ole osallistunut siihen.

Olen lukenut kauhutarinoita epäonnistuneista rakennusprojekteista. Joillakin rahat ovat loppuneet, on tullut avioero, terveys on pettänyt ja lopulta jäljellä on vain velkaa ja keskeneräinen talo, jota yritetään epätoivoisesti kaupitella. Jollakin toisella puolestaan amatöörirakentajat ovat tunaroineet koko taloyritelmän piloille.

Me sentään voimme käsittääkseni olla tyytyväisiä siihen työhön, jota tähän mennessä on tehty.

Rakennuttajan oloa helpottaisi kovasti, kun joku esittäisi suunnitelman ja aikataulun ja vakuuttaisi, että tämä pitää paikkansa ja näin tulee käymään.

Ai niin, näinhän meille jo kerran tehtiin.

Mutta siis nyt. Uudestaan.

 



sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Vielä väreistä ja kuisteista

Eilinen päivitys tuli vähän hätäisesti kirjoitettua, viihdytin samalla yökylään tullutta lastenlasta ja kaikki, jotka ovat sitä joskus tehneet tietävät, ettei mummon parane keskittyä mihinkään muuhun puolta minuuttia pitempään. Halusin vain heti päästä näyttämään, miltä vastamaalatut seinät näyttävät. Jaettu ilo on paras ilo, tietysti.

Tässä vielä kaksi kuvaa kuisteista ja kuva kodinhoitohuoneesta; sen seinät ovat oikeasti vaaleanvihreät, vaikka kuvassa ei ehkä näytä siltä.

Takapihan terassi.


Päätykuisti

Kodinhoitohuone

 Huomenna sitten alkaa viikko 17, jolloin talon piti olla valmis. Uutta valmistumisaikaa ei ole arvioitu, ei ainakaan niin, että me siitä tietäisimme. Ainoa tieto, joka meillä on on se, että laatoittajien pitäisi tulla kai vapun jälkeen.

Lattiasta otettiin muuten näyte jokin aika sitten ja sen perusteella valu on nyt tarpeeksi kuiva. Jos laatoittajat tulevat reilun viikon päästä, valu on silloin kuivunut kahdeksan viikkoa.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Värejä

Sisämaalaus ja tapetointi on nyt valmis. Työ valmistui jo torstaina, mutta vasta tänään lauantaina pääsin katsomaan.





 Jännitti mennä katsomaan, kun olen nähnyt värit ainoastaan maalitehtaan esitteessä. Seinässä kaikki näyttivät ihan hyviltä - eivät välttämättä kaikki juuri siltä, kuin kuvittelin, mutta hyviltä.

Tapettia on vain eteisessä, eikä sekään ollut hullumpaa.

Värejä riittää; talossamme ei ole yhtään valkoista seinää.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Pieni ihme ja väärinkäsitys

Eilen rakennukselle tuli kaksi maalaria ja vähän myöhemmin kaksi timpuria eli mainio Pohjanmaan kaksikko. Nyt kun eletään tiistai-iltaa, sisämaalaus on hyvällä alulla ja terassit ovat valmiit.

Muutakin on tapahtunut. Oma perheemme, suurin osa, kokoontui tänään rakennukselle ja yhteistuumin ujutimme pumpun ja aikamoisen pitkän pätkän putkea porakaivoon.

Eikä tässä kaikki. Eilen nimittäin selvisi, että olemme odottaneet putkimiehiä turhaan. Meille on siis tulossa vesikiertoinen takka ja se vaatii myös putkiasennuksia. Sievitalon putkimiehet, jotka taannoin kävivät, olisivat tehneet tarvittavat kytkennät jos ja jos - nyt en tiedä, mikä se jos tarkalleen on, mutta siitä se kumminkin jäi kiinni ja me jäimme siihen uskoon, että putkimiehet tulevat uudestaan kun ehtivät sen josin kanssa ja tekevät työn valmiiksi.

Olimme väärässä.

Uusi työpäällikkö (olen nimittänyt häntä aivan väärin työmaapäälliköksi) soitti eilen ja sanoi, että takan putkiasennukset eivät kuulu Sievitalon toimitukseen vaan meidän on itse hankittava putkimies.
Hyvä kun huomasi ja otti asiakseen, muuten olisimme odottaneet vaikka kuinka kauan.

Tapahtui myös pieni ihme: mies löysi eilen, siis eilen, putkimiehen, joka kävi tänään tekemässä työn.

Mitä opimme tästä?
Sen, että rakennuttajan pitää olla kaiken aikaa valppaana ja selvillä siitä, mikä kuuluu kenellekin.
Kuin myös sen, että tällaisen projektin aikana olisi hyvä kerran tai pari käydä toimittajan ja tilaajan kanssa läpi näitä asioita. Vaikka niistä kuinka puhuttaisiin silloin, kun kauppoja tehdään, se ei takaa, että ne muistetaan.

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Miten tämä nyt oikein menee?

Katselin taas kerran Raksa-systeemissä olevaa rakentamisen aikataulua, sitä suuntaa-antavaa. Sen mukaan  muun muassa maalaus ja tapetointi olisi tehty viikolla 8, laatoitus viikoilla 10-11, puhallusvilla-asennus viikolla 11, kodinkoneet tuotu viikolla 12 ja laminaatti asennettu viikoilla 14-15. Lopputarkastus olisi ensi viikolla ja talonäyttely sitten sitä seuraavalla eli viikolla 17.

No miltä näyttää?


Tuo pieni hahmo, joka tuolla kyykkii, ei ole Sievi-talon mies vaan minun. Hän on tämän työmaan säännöllisin ja uutterin mies vaikka kuinka päin arvioitaisiin. Hän on sentään ollut paikan päällä joka päivä.

Tilaus, jonka viime kesänä teimme, on nyt pahasti myöhässä. Asiasta ei ainakaan minun tietääkseni ole käyty minkäänlaisia keskusteluja kenenkään kanssa.

Tähän asti olen sanonut, ettei meitä haittaa, vaikka valmistuminen myöhästyy. Se, että asia ei haittaa, ei tarkoita sitä, etteikö se harmittaisi.

Ei kai tämä nyt niin mene, että toimitus on kuukauden tai pari myöhässä ja meidän pitäisi vain olla iloisia ja kiitollisia siitä, että se yleensä valmistuu?

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Muisto

Pohjanmaan miehet lähtivät rakennukselta kaksi viikkoa sitten. Sen jälkeen siellä ei ole tapahtunut mitään. Tai siis mitään rakennustyötä edistävää.

Löysin tällaisen viisi vuotta sitten otetun kuvan:


Kuva on näköjään kiireesti otettu, varmaan vain muistoksi navetasta, joka ehkä tuossa vaiheessa oli päätetty purkaa. En muista enää, milloin se purettiin ja koska päätettiin mitäkin. Kaikesta pitäisi pitää kirjaa jos haluaa muistaa.

Sen tiedän, että viisi vuotta sitten me olimme jo päättäneet muuttaa pois Portsasta. Täällä sitä edelleen kuitenkin asutaan.

Uusi talomme on nyt tuon navetan takana, mäen päällä. Mäkeä ei juuri kuvaa otettaessa ollut, mutta sellainen siihen tuli kun talolle tehtiin pohjaa.

Vaikka en muista kuvan ottamisesta mitään, tiedän, että olen ottanut sen heti kun olen tullut kaupungista maalle. Sen tiedän siitä, että ruoho on noin pitkää. Ja kun tarkkaan katsoo, oikeassa laidassa näkyy myös innokas koira, jonka olen juuri päästänyt autosta ulos.

Tätä maisemaa tällaisena ei enää ole eikä tule. Ruoho kuitenkin kasvaa, aina.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Miten lukulamput laitetaan?

- Ei tämä enää näytä niin pieneltä, kuopus totesi kun tuli rakennukselle ja näki ensimmäistä kertaa väliseinät paikoillaan.

Viimeksi ei ollut kuin pelkkä kehikko.


Kuvassa nuorimmaisemme tarkastelee vierashuonetta, jossa aikoo sanojensa mukaan viettää paljon aikaa. Samalla huomattiin, että seinällä, jota vasten vierassängyn pääty on ajateltu laittaa, ei ole yhtään pistorasiaa. Jos lukulamppuja halutaan, tarvitaan taas jatkojohtoja.

Olen ajatellut hankkia vierashuoneeseen parisängyn. Se mahtuisi myös niin, että pääty tulisi ikkunaa vasten, mutta en pidä ajatuksesta yhtään. Omatekoinen fengshuini heristää sormeaan ja muistuttaa, että ihmisen ei ole hyvä nukkua ikkunan edessä. En tiedä, miksi on eri asia nukkua ikkunan edessä poikittain kuin pitkittäin mutta niin se vain on.

Uusi työmaapäällikkömme ilmoittautui eilen. Käytännössä hän on nyt kolmas työmaapäällikkö, joka hoitaa meidän työmaatamme. Talonäyttelyn pitäisi olla kahden viikon kuluttua, mutta vaikka olisikin, talo ei ole valmis.

Onneksi meillä ei ole mikään kiire. Lattia saa kuivua kaikessa rauhassa kevätauringon lämmittämällä mäellä ja syksyn pimeä sadekausi on enää haalea muisto.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Harmin paikka

Tällä viikolla rakennuksella ei ole tapahtunut mitään. Muuten on tapahtunut sen verran, että muutimme suunnitelmiamme ja peruimme toistaiseksi aikomukset myydä Portsan kotimme. Tai ehkä on parempi sanoa, että siirsimme myyntiä tuota tuonnemmaksi.Syynä on se, että asuntokaupasta, jonka teimme viime vuonna, on tullut ikävää palautetta ja haluamme selvittää ne asiat perin pohjin ennen kuin teemme mitään uusia suuria muutoksia. Tämä ihan oman mielenrauhamme takia.

Muuta kerrottavaa ei nyt ole. Paitsi ehkä se, että juttelin työasioissa erään sisustussuunnittelijan kanssa ja hän otti esiin niinkin tärkeän asian kuin jouluvalojen ripustamisen ikkunaan; missä on pistorasia?

Niinpä. Näin itseni heti ensi joulun alla uudessa, hienossa olohuoneessani paperinen joulutähti kädessä tähyilemässä pistorasiaa, jota ei ole. Ei muuten olekaan.

Elämä jatkuu. Myös jatkojohtoelämä.