Eläkkeistä, takasta ja asuntokaupasta

Istuin eilen illalla tähän koneen eteen ja ajattelin kirjoittaa blogia. Ennen sitä piti kuitenkin tehdä yksi kiireellinen työ. Sitten huomasin, että pahus vieköön, on toinenkin ja kun oikein rupesin niin eikö niitä penteleitä putkahdellut sieltä ja täältä ja kaikilla kova kiire.

Lopulta raahauduin nukkumaan vähän ennen puolta yötä ilman, että blogiparka olisi saanut vähääkään huomiota. Ennen tajunnan sammumista laskeskelin taas kerran tulevia eläkkeitäni siinä toivossa, että pääsisin sellaisesta joskus nauttimaan. Ja kyllä vaan, eläkepäivät eivät ole niinkään kaukana, ne häämöttävät jo tuolla 2040-luvulla. Ehkä.

Olen silloin lähes yhdeksänkymmenen.

Työn sankari tässä taas puhuu. Tiedän, ettei moni pidä kirjoittamista työnä eikä minään, onhan kunniakas ojankaivuu sentään ainoa oikea työ, mutta sanon vaan, että sopii kokeilla.

Asiaan.

Meillä on takka. 

Vaatii vielä pientä laittoa, mutta tässä se on. Tulikiven vesikiertoinen takka leivinuunilla.

En muuten yhtään tykkää käyttää tästä nimeä takka. Minun sanastossani tällainen rakennelma ei ole takka vaan pystyuuni. Tämä ei myöskään ole kakluuni eli kaakeliuuni, jollainen meillä on Portsan kodissa. Takka tämä ei ole minun mielestäni siksi, että takka merkitsee minulle avotakkaa. Mutta koska tämän virallinen nimi on takka, olkoon niin.

Minulla on suuria toiveita tuon leivinuunin suhteen. Jos se toimii, siitä tulee varmasti paljon käytetty kapistus. Mikään ei ole helpompaa kuin pistää ainekset pataan, tunkea pata uuniin ja antaa muhia kunnolla. Käytän paljon uunia ruoanlaitossa vaikka en leivo juuri koskaan.

Portsan-kodista vielä sen verran, että se menee nyt myyntiin. Kiinteistönvälittäjä tulee ensi viikolla käymään. Tämä pääsiäinen menee aika pitkälle siivotessa.

Paitsi, että ensin pitää tehdä pari pikku juttua, joilla on jo vähän kiire...

Rouvakin kerkee joskus osallistumaan

Yllä näkyy minun tämän päivän työmaani, yksi niistä. Harvinaista kyllä, minäkin ehdin rakennukselle ja pääsin siivoamaan tämän rakennusmiesten jättämän kasan tulevasta vierashuoneesta.

Erottelin kaikki poltettavat kaatopaikalle menevistä ja lakaisin lopuksi lattian. Hommassa meni aika kauan kun tavaraa oli paljon.
Tiedän, että joillakin rakennustyömailla kaikki rakennusjätteet viskataan vaihtolavalle ja kuskataan lopulta kaatopaikalle. Meillä tehdään toisin: erottelemme (useimmiten mies tekee tämän ja kaiken muunkin) kaikki jätteet ja ne viedään asianmukaisiin paikkoihin joko kierrätykseen, kaatopaikalle tai poltettavaksi. Tämä tehdään enemmän taloudellisista kuin ekologisista syistä, tulee näetsen halvemmaksi näin. Halpaa se ei tietysti ole sittenkään, esimerkiksi peräkärryllinen gyproc-jätettä maksaa kaatopaikalla 40-50 euroa.

Oli mukava tehdä jotain konkreettista oman talon eteen. Samalla voi sitten miettiä verhoja ja sängynpeitteitä ja muuten vain haaveilla tulevasta.

Maalit tulivat eilen. Värit näyttävät tosi hyviltä.

Punainen tulee päämakuuhuoneen seinään, sininen miehen harrastehuoneeseen ja keltainen jonnekin - keltaista on monta purkkia eri sävyjä, enkä ole enää varma, mitä ajateltiin minnekin. Mutta ei haittaa! Kaikki keltaiset näyttivät hyviltä. Yhdessä purkissa pitäisi olla myös vihreää oman työhuoneeni seinään.

Sillä aikaa, kun minä siivosin, mies kantoi sisään parituhatta kiloa kiveä.

Ei ollut ihan pikku juttu tämäkään, Tulikiven vesikiertoinen takka on osinakin hemmetin painava. Urakan päätteeksi olohuoneeseen tuotiin vielä täysi tynnyrillinen vettä ensi viikolla tulevaa muuraria varten. Se, miten se täysi vesitynnyri ujutettiin kynnyksen yli, on oma juttunsa.

Siivous jatkuu taas huomenna. Käyn vain aamulla vähän ansiotöissä ja ryhdyn sitten rakennussiivoojaksi. 

Keittiö on valittu ja muutenkin tapahtuu

Omega-keittiömies tuli lopulta tänään ja nyt keittiö on valittu. Mies olisi siis tullut jo pari kertaa ennenkin, mutta silloin oli vielä liian aikaista. Nyt oli vihdoin oikea aika, rakennustyö on tarpeeksi pitkällä. Reipas edustaja tuli neljänsadan kilometrin päästä ja onnistui vieläpä olemaan täsmälleen ajoissa.

Pelkäsin etukäteen, että valintojen tekemiseen menee tuhottomasti aikaa, mutta onneksi olin väärässä. Jokaista hyllyä ja laatikkoa ei tarvinnut käydä erikseen läpi ja kun emme halunneet mitään ihmeellisiä muutoksia, kaikki kävi kivuttomasti.

Sen verran tuleva keittiömme poikkeaa ihan perusmallista, että jääkaapin viereen tulevaan korkeaan kaappiin tulee hyllyjen sijaan ulosvedettävät laatikot.

Työtasot sekä keittiössä että kodinhoitohuoneessa ovat tammea. Siitä tuli lisähintaa noin 2700 euroa ja kaapin hyllyistä muistaakseni 75 euroa / kpl. Lisähintoja tulee muuten tosi nopeasti tässä leikissä.

Sitten tärkein eli kaappien ovet: ne ovat pehmeän valkoiset ja niissä on pystyuria vieri vieressä. Oli niillä joku nimikin, mutta en muista ja kuvia tulee vasta myöhemmin. Me rakennuttajat olimme aika yksimielisiä kaikesta muusta paitsi näistä ovista - mies ei tykännyt yhtään, vaan olisi halunnut samanlaiset ovet kuin meillä on nyt Portsan keittiössä. Minä taas olen katsellut Portsan ovia 20 vuotta (niin pitkä aika on kulunut viime keittiöremontista) ja halusin nyt jotain uutta.Tällä kertaa minun kantani voitti mikä ehkä on reilua, kun keittiöhommat kuitenkin ovat minun kontollani.

Keittiö näytti tänään tältä. Kattopaneeleita on jo asennettu.Keittiöasentajat tulevat noin kuukauden päästä, ehkä.

Tänään rakennuksella oli timpurien lisäksi myös putkimiehiä asentamassa ilmastointiputkia. Iltapäivällä Oulaisten Värisilmästä tuli viesti, jonka mukaan maalit ja laastit ovat lähteneet matkaan. Takkamuurari tulee ensi viikolla.

Me katselimme taloa ja pohdimme sen tulevaa väriä. Kävimme maalikaupassa hakemassa värikarttoja. Niissä on paljon kauniita värejä, mutta kuinka ollakaan, jokaisessa vain yksi tai korkeintaan kaksi yhtään mahdolliselta tuntuvaa. Ja kyllä ne nyt vaan ovat siniharmaita. 

Terassikausi on avattu

Ensimmäiset "terassikahvit" uuden  talon edessä on juotu. Terassin virkaa saivat tosin toimittaa kaapelikelat, mutta hienoa oli silti.

Nyt, kun työmaalla ei ollut työmiehiä, vietin talossa pitkän aikaa ja ihmettelin uusia huoneita. Kaikkia väliseiniä ei vielä ole levytetty, mutta kun rungot ovat jo paikoillaan, mittasuhteista pääsee jyvälle.

Portsassa mittasin kirjahyllyn ja sovittelin sitten mittaa uuteen olohuoneeseen. Kyllä se sinne hyvin mahtuu.

Vaikka ei nykypäivän taloja suunnitella kirjahyllyjä varten. Nyt on muodikasta luopua turhista tavaroista ja jostain syystä myös kirjat luokitellaan turhiksi, vaikka kirjoissa, jos missä piilisi yhtä ja toista viisautta mikä ei ollenkaan tekisi pahaa jos kirjan vaivautuisi avaamaan ja lukemaan.

Sanokaa minun sanoneen niin kirjat ja kirjahyllyt kokevat vielä uuden tulemisen.

Siihen nähden kuinka paljon meille muuten tulee tilaa, sauna ja varsinkin pesuhuone on aika pieni. Varsinkin nyt, kun pesuhuoneessa ei vielä ole kaakeleita, se näyttää pieneltä, pimeältä kopilta.

Toisaalta: mitä me tekisimme isolla pesuhuoneella? Pitäisimme jotain saunabileitä? Ja kenen kanssa? Tokkopa kukaan on sitä mieltä, että vanhojen kurppien kanssa saunominen on mukavaa viihdettä ja itsekin saunon mieluiten yksin.
Emme ole edes mitään paljuihmisiä. Kerran mietimme, että talon vieressä, siinä mäen päällä, olisi hieno paikka paljulle. Tiedän, että syksyllä tähtitaivas on kirkas ja ihmeellinen ja metsä ja pimeys ja hiljaisuus siinä ympärillä tekisivät paljussa lojumisesta elämyksen. Vaan kun ei viitsitä. Ihan liian suuri vaiva täyttää ja tyhjentää ja putsata jotain paljua sen takia, että siellä lojuisi kymmenen minuuttia katsomassa tähtiä.

Saunasta ei nyt sattunut yhtään kuvaa. Myöhemmin sitten.

Meille oli muuten tullut ylimääräisiä sälekaihtimia. Tilasimme kyllä sälekaihtimia joihinkin ikkunoihin, mutta nyt niitä on melkein kaikissa. Jopa saunan pienessä ikkunassa on sälekaihdin.

Siellähän sitä tarvitaan, kun vastassa on pelkkää metsää. 

Huoneet alkavat hahmottua

Väliseinien rungot on tehty. Nyt pääsin ensimmäistä kertaa mittailemaan huoneiden todellista kokoa.

Jännittävää. Rakennuksella tapahtuu nyt sitä vauhtia, että viikolla 17 pidettävä näyttely alkaa tuntua mahdolliselta. Tai ainakin aika pian sen jälkeen.

Sähkömiehet tulivat tänään, putkimiehet tulevat kai ensi viikolla, timpurit jatkavat. Minä yritän aina jossain välissä livahtaa sisälle ja ottaa kuvia, vaikka tunnenkin olevani lähes luvattomilla asioilla ja vain tiellä. Mitään todellista apua minusta ei ole, sillä aina, kun jotain pitäisi kantaa, olen jossain poissa.

Omega-keittiön edustajan kanssa on sovittu palaveri ensi viikoksi. Hän tulee rakennukselle ovi- ym. -mallien kanssa ja me päätämme, millainen keittiöstä tulee.

Jos tässä talossa on jotain ylellistä, se on eteinen. Meillä ei ole missään ollut niin tilavaa eteistä kuin täällä tulee olemaan paraatieteinen, jota tuskin edes pahemmin käytetään. Arkieteiseksi ja oman väen kulkuväyläksi tulee varmasti muodostumaan päätykuisti, joka sekin on suurempi kuin mikään aikaisempi eteisemme.

Nykyisessä Portsan kodissamme meillä on pikkuruinen eteinen, olisiko kahta neliötä? Siihen sullottiin aikoinaan kurahousut ja toppahaalarit, koulureput ja vaikka mitä. Silloin, kun tilaa olisi eniten tarvittu, sitä ei ollut. Nyt tulee olemaan, jopa niin paljon, etten tiedä, mitä laittaisimme sinne eteiseen.




 

Rakennuksella tapahtuu

Nyt on sellainen olo, että meidän talomme alkaa valmistua vauhdilla.

Lattia on valettu ja Pohjanmaan miehet tulivat taas tänään töihin. Pian pystytetään väliseiniä. Sen kunniaksi tämä kuva, jossa minä seison tulevassa työhuoneessani. Se on sitten ensimmäinen, mikä minusta on siellä otettu.

.
Arvatkaa vaan, kuinka monta kertaa olen mielessäni sovittanut tuonne työpöytää ja arkistokaappia ja tauluja (ai mitä tauluja?) seinille ja nähnyt itseni naputtelemassa konettani. Aina välillä lepuutan silmiäni maisemassa, joka on paras mitä tästä talosta näkyy.

Kyllä on ihme jos ei ala kirjoittaminen sujumaan.

Talosta lankesi taas yksi erä maksettavaksi ja sähköyhtiökin muisti meitä muhkealla laskulla: reilut 1200 euroa, tammi- ja helmikuun "rakennusaikainen sähkö". Toivottavasti pakkaset menivät tämän talven osalta jo ohi.

Totta se on

Meillä on lattia.

Tänä aamuna seitsemältä valumiehet tulivat ja muutaman tunnin päästä lattia oli valmis.

Minusta on jotain erityisen liikuttavaa siinä, että työt aloitettiin niin aikaisin, siihen aikaan kun esimerkiksi minä itse vielä istun lukemassa sanomalehteä ja ryystämässä aamukahvia. Että on ihmisiä, jotka pistävät haalarit päälle ja tarttuvat työhön sen sijaan, että velloisivat päivänsä maailmantuskan ja yleisen ahdistuksen kourissa, ruotisivat äitisuhdettaan ja horjuvaa identiteettiään ja yrittäisivät ratkaista, mikä heistä tulee isoina ja vaikka tekisivätkin kaikkea tätä

niin siitä huolimatta

pistävät ne haalarit ylleen, ryhtyvät töihin ja valavat meille sen lattian.

Tämmöistä toimintaa ei voi kuin syvästi kunnioittaa.

Parin viikon sisällä talossa päästäneen sisätöihin. Jos työmiehiä riittää, valmistuminen etenee nopeasti.

Mutta ei mennä asioiden edelle.

Huomenna se tapahtuu

Olenko sanonut tämän ennen? Huomenna tapahtuu?

Valusuunnitelmiin tuli taas muutos. Maakosteaa betonia ei käytetäkään, sen saamiseen olisi kulunut liian pitkä aika, näin ymmärsin. Sen sijaan käytetään perinteistä betonia joka valetaan

huomenna

jos kaikki sujuu, kuten on määrä (tämänkin olen sanonut joskus ennen).

Valun piti alunperin olla vuodenvaihteessa, joten aika paljon ollaan nyt aikataulusta jäljessä. Se ei kuitenkaan merkitse mitään, jos ja kun lopputuloksena on kunnollinen talo. Muutama viikko sinne tai tänne ei todellakaan ole tässä elämässä yhtään mitään.

Huomiseen, siis.

Pitkäpiimäistä hommaa

Rakennusblogin pitäminen on aika pitkäpiimäistä hommaa. Rakennuksella on joko tapahtunut jotain tai ei ole. Jos on, sen kertominen on hankalaa kun ei tiedä eikä muista ihan tarkkaan, mistä on kyse. Se taas, että mitään tapahtumia ei ole, ei oikein riitä päivityksen aiheeksi.

Rakentaminen ei ole erityisen hauskaa. Jos siinä on jotain huvittavaa, siitä ei oikein ilkeä kertoa kun asiaan yleensä liittyy joku ihminen, jolle ei haluaisi mitään pahaa. Asiallisessa, kunnon rakentamisessa ei ole mitään hauskaa.

Pitäisin mieluummin blogia jostain muusta aiheesta, olen pitänytkin.Aiheena rakentaminen ei millään tavalla kiehdo. Tässä on vaan se juttu, että nyt on kyseessä meidän oma talomme ja kun minä olen tässä perheessä se kirjoittava puolisko niin minähän kirjoitan.

Kirjoitan, jotta muistaisimme jälkeenpäin.
Kirjoitan, jotta kaikki, joita muuttovalmiin talon hankkiminen kiinnostaa, saavat tietää, kuinka meillä sujui.

Tässä on kaksi pätevää syytä tarpoa tätä tylsähköä blogitaivalta eteenpäin.

Ja sitten uutisiin:

työmaapäällikkömme vaihtuu. Eikä lattiavalua ole vieläkään tehty. Nyt meille ehdotettiin, että meille valettaisiin maakostea betonilattia, jota ei tarvitse hioa ja joka kuivuu nopeammin kuin perinteinen betoni. Näin on nyt sovittu tehtäväksi ja sillä kai saadaan vähän kurottua aikataulua kiinni. Sitä, milloin valu tapahtuu, emme vielä tiedä.