keskiviikko 24. heinäkuuta 2019

Minusta tuli majatalon emäntä

Ryhdyimme airbnb-majoittajiksi. Vanha talomme saa toivottavasti uutta elämää kunhan matkailijat ja muut kulkevaiset löytävät sen.




Voimme majoittaa neljä ihmistä ja yhden, joka mahtuu pinnasänkyyn. Sisävessaa tai juoksevaa vettä ei ole, mutta eipä siitä yösijasta mahdottomia kiskotakaan. Sitä paitsi meillä on luullakseni Suomen kaunein ulkohuusi ja soma pieni pihasauna.

Vanha talomme sopii tilapäiskodiksi kenelle tahansa, mutta erityisen hyvin se sopisi sellaiselle, joka haluaa päästä hetkeksi pois arjestaan ja pitää vaikka somepaastoa. Tässä talossa on erityinen, rauhallinen tunnelma ja siellä on hyvä vain olla ja levätä.

Majoittujan kannalta on varmaan sekä hyvä että huono asia, että me olemme tässä lähellä, pihan toisella laidalla. Olemme kuitenkin jokseenkin harmittomia ja lupaamme auttaa missä voimme ja pysyä muuten pois tieltä.


On tietysti jännittävää valmistella taloa ventovieraita varten. Se, mikä meille on ollut ihan hyvää, näyttää äkkiä arveluttavalta ja turhan vaatimattomalta. Uskon kuitenkin, että ne ihmiset joita tänne toivon mukaan tulee, haluavat viettää aikaansa juuri tällaisessa paikassa.

Paikka on siis Laitilassa, Varsinais-Suomessa. Ympärillä on metsää ja viljapeltoja. Pihapiirissä voi hyvällä onnella nähdä minkä tahansa Suomen luontoon kuuluvan eläimen ja pari sinne kuulumatonta eli meidän kissamme ja koiramme. Laitilan keskustaan on matkaa vajaat kymmenen kilometriä.

Kaikki, joille olen kertonut majoittamisaikeistamme, ovat olleet sitä mieltä, että se on hyvä ajatus. Jokaisella on myös ollut yksi kysymys, kaikilla sama: "Mites se verotus, kuinkas se..."

Toisin sanoen, että aiotteko hankkia pimeitä vuokratuloja?

Emme aio. Ilmoitamme kyllä kiltisti verottajalle jokaisen euron. Ei tarvitse olla huolissaan.


 

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Perheenlisäystä

Meillä on taas koira. Tämä tässä:


Edellinen koiramme kuoli kolmisen vuotta sitten. Puhuimme koiran hankkimisesta ennen talon valmistumista ja sovimme, että koira otetaan - jos otetaan - vasta sitten, kun rakennustyö on tehty. Mies ei ole erityisen innostunut koirista joten alusta asti oli selvää, että jos koira tulee, se on sitten minun huolenani.

Jossain vaiheessa sanoin, että uuteen taloon ei tule yhtään karvaelukkaa. Edes Mimmi-kissaa ei päästetä ainakaan kodinhoitohuonetta pidemmälle, ei missään tapauksessa mihinkään sohvalle saati sänkyyn. Ja jos koira otetaan, otetaan sellainen, joka haluaa olla aina ulkona. Haluan hyvältä tuoksuvan, putipuhtaan, karvattoman talon.

No. Tietysti siinä kävi niin, että Mimmi on nyt missä haluaa ja koira myös. Putipuhtaudesta ei ole enää toiveita. Eikä karvattomuudesta. Mutta kodikkuus kyllä lisääntyy sitä myötä kun taloon tulee lisää elämää.

Päätin jossain vaiheessa senkin, että tällä kertaa olen Erittäin Harkitseva Koiranhankkija. Etsin tietoa roduista, pohdin ja vertailen. Otan rotukoiran, otan sen pentuna, vastuulliselta kasvattajalta. Ilmoitan pennun Steiner-kouluun ja Montessori-päiväkotiin jo ennen syntymää. Ehdottomasti en hutiloi enkä ota mitään sekarotuista kodinvaihtajapiskiä hetken mielijohteesta.

Sitten eräänä maanantaiaamuna näen puhelimessani ilmoituksen, jossa 7-vuotias sekarotuinen etsii uutta kotia pitovaikeuksien takia. Olen nähnyt satoja ilmoituksia viime kuukausien aikana, mutta jokin tässä nimenomaisessa saa minut palaamaan siihen. Seuraavana päivänä, tiistaina, koira on meillä. Nyt tuntuu siltä, että se on aina ollut täällä ja kuuluu perheeseen. Miten muuten voisi ollakaan kun meillä on jopa sama syntymäpäivä?

Koiran nimi on Vilja.

Pari päivää sen jälkeen, kun Vilja liittyi perheeseemme, tänne tulivat myös 4- ja 5-vuotiaat lastenlapsemme kesäloman viettoon. Vähän aikaa saimme kokeilla oikeaa lapsiperhe-elämää, sitä, minkä väitetään mainiosti mahtuvan juuri tämänkaltaiseen taloon kuin meillä nyt on.

Ihan totta, mahtui se.

 
Lapsiperhepäivien aikana meillä oli suunnilleen tämän näköistä koko ajan. Äänitehosteet puuttuvat, mutta ne jokainen vanhempi osaa kuvitella.

Jos joku lapsiperhe suunnittelee juuri nyt talon hankkimista, niin tätä Sievitalon Pihlaja 156:tta voin kyllä suositella. Tosin perusmalliin kannattaa ehdottomasti lisätä päätykuisti (meillä on) ja ottaa käyttöullakko käyttöön (meillä ei ole) sillä säilytystilaa ei koskaan ole liikaa.

Nyt kun talo on taas lasten lähdettyä hiljentynyt, päätin uudistaa vierashuoneen kalustuksen. Ehdotin varovasti miehelle, että veisimme huoneessa olevan vuodesohvan vanhaan taloon ja toisimme vanhasta talosta kaksi oikeaa sänkyä vierashuoneeseen.

Tiedättehän sen tuikkeen, joka puolison silmiin syttyy, kun mainitsee sanan mööbleraus? Sitä ei ylitä kuin Ikea-huonekalujen kokoamisen tuottama kliimaksi.

Siitä huolimatta työ on nyt tehty.