Siivoushommissa

Välipäivinä rakennuksella tapahtui niin paljon, että ovet ja ikkunat ovat nyt paikoillaan, samoin villat.

Kävimme tänään siivoamassa ja jatkamme huomenna. Nyt vasta oikein tajuan, mitä rakennussiivoaminen tarkoittaa; se ei ole mitään kevyttä purujen harjaamista, vaan raskasta ja ikävää työtä niin varpaat kuin heti märät käsineetkin jäässä. Tässä on taas yksi asia, jonka miettimistä ei kannata (ei olisi kannattanut) sivuuttaa kun talon hankkimista suunnitellaan. Kuka siivoaa, koska, millä ajalla ja voimilla?

Mutta kuistiin olen edelleen tyytyväinen! Voi, miten olenkaan.

Kuvissa kuisti ulkoa ja sisältä. Kuistin ulko-oven paikkaa mietittiin ja suunniteltiin kaikille kolmelle sivulle, mutta eiköhän se ole paras juuri tuossa, missä on. Nyt tuohon ikkunattomalle seinälle jää mainio tila naulakolle tai vaatetangolle ja kengille.

Tätä kuistia ei olisi - olen sanonut tämän ennenkin - jos me emme olisi käyneet talonäyttelyssä katsomassa Sievin Pihlajaa, johon kuisti oli tehty. Käykää siis näyttelyissä te, jotka vasta mietitte talon hankkimista. Tulkaa meillekin sitten, kun pidämme näyttelyn joskus kevään taittuessa kesäksi.

Muuten talomme näyttää nyt tältä:

 edestä

    ja takaa.

Välipäivien timpuriryhmä oli eri kuin se, joka pystytti seinät. Lisäksi käsitin, että tästä tulee taas jatkamaan joku uusi joukkue. Ei siinä mitään, jos kaikki ovat ammattilaisia, vaikka tietysti tiedon kulku on aina vaarassa kun ihmisiä on paljon.

Sisäpuolelta talo näyttää valtavan suurelta nyt, kun ikkunoista tulee valoa. Tässä vaiheessa on vaikea hahmottaa, kuinka isoja tai pieniä huoneet lopulta ovat ja mitä niihin oikein mahtuu. Välillä jo haaveilin, että saisin omaan työhuoneeseeni ison sähköpöydän ja kookkaan arkistokaapin lisäksi myös soutulaitteen, mutta kun kävin katsomassa kuntoiluvehkekaupassa, tulin toisiin ajatuksiin. Voi olla, että saisin soudella puoleksi eteisen puolella.

Väriä pitää olla

Peltikattomiehet ilmestyivät työmaalle eilen ja tänään puolen päivän aikaan talo näytti tältä:

Katto on nyt hyvässä mallissa. Työmaapäällikön mukaan kirvesmiehet tulevat jatkamaan omaa työtään joulun välipäivinä. Tarkoitus on saada ovet ja ikkunat paikoilleen.

Mekin saimme tänään jotain aikaiseksi: teimme sisustusvalinnat. Oulaisten Värisilmän esitelaatikko tuotiin jo ties kuinka kauan sitten, mutta valintalomakkeen täyttäminen sujui meiltä vasta tänään. Ei sillä, ettenkö olisi ajatellut asiaa ja tehnytkin sen eteen jotain, mutta lopullisten valintojen tekeminen oli hankalaa.

Värit ovat minulle tosi tärkeitä, enkä mitenkään haluaisi asua täysin valkoisessa tai edes mustavalkoisessa kodissa. Nyt meille ei tule valkoisia seiniä muualle kuin vessoihin ja pesuhuoneeseen. Eteinen tapetoidaan Sandbergin vaaleankeltaisella Henry-tapetilla, jossa on mansikanlehtiä ja vähän harmaata ja luonnonvalkoista. Muualle ei tule tapettia.

Keittiön ja olohuoneen seinät maalataan vaaleankeltaisiksi. Muualle tulee vihreää, syvän ruskeaa, jotain harmahtavaa sävyä jonka nimi taisi olla "Riisi" ja vielä sinistä.

Lopputulos voi olla ihan kauhea, mutta ainahan kaiken saa maalattua uudestaan.

Tapetti ei ole vakiomallistosta, joten siitä tulee lisähintaa varmaan noin 60 euroa per rulla. Värien pitäisi kuulua hintaan. Myös laatat valitsimme vakiomallistosta, jossa ei totisesti väreillä leikitä. Valittavana oli vain mustaa, ruskeaa, harmaata ja vähän valkoista. Sieltä sitten.

Lattiaan tulee tammilankkua muistuttava laminaatti, sävy Nature.

Nyt sitten vain hyvää joulua kaikille rakentajille ja rakentamisesta haaveileville! Omat jouluvalmisteluni ovat tähän asti olleet kovin vähäisiä, ihan jokanaisen perusjuttuja: irrotin keittiön kaapeista ovenkahvat, jotta sain putsattua kunnolla niiden alta. 

Mitään ei tapahdu

Toista viikkoa on mennyt eikä rakennuksella ole tapahtunut mitään. Tai on sen verran, että mies on tehnyt joka päivä lumitöitä, mutta rakennustyö ei ole edistynyt.

Odotamme peltikaton tekijöitä. Heidän oli ymmärtääkseni määrä tulla viimeistään tällä viikolla. Ymmärrän kyllä, jos peltikaton tekeminen ei kiinnosta, kun alkuviikosta tuli reippaasti lunta, mutta olisi hauska tietää, missä mennään.

Uuden porakaivomme vesi käytiin tutkimassa muutama viikko sitten ja tänään saimme tulokset. Muuten hyvää, mutta rautaa ja mangaania on reippaasti yli suositusten. On hankittava suodatin, mutta siihen olimme jo varautuneet. Myös naapureilla on paljon rautaa porakaivovedessä.

Joulu tulee, mutta minulla ei ole mitään intoa tehdä jouluvalmisteluja. Olen koko ajan kuin jalka ovenraossa, jo lähtemässä vanhasta pois.

Se alkaa jo näyttää talolta

Näköjään on (yhä) niin, että kun Pohjanmaan miehet lähtevät asialle, syntyy tulosta.

Talomme näyttää nyt tältä, alkoi näyttää juuri ennen itsenäisyyspäivää.

Ensi viikolla peltikattomiesten pitäisi tulla. Katon tekemiseen ei kuulemma mene kuin muutama tunti. Kumma juttu; kun meille Portsaan tehtiin muutama vuosi sitten uusi peltikatto, miehet viipyivät monta viikkoa eikä sittenkään tullut kunnollista.

Takka-asiammekin selvisi viimein. Meillä oli nimittäin puhetta Sievi-talon kanssa, että aikomamme vesikiertoinen takka voisi ehkä tulla heidän kauttaan. Nyt kuitenkin selvisi, että on parempi, kun tilaamme takan itse ja nyt se on tehty. Mies kävi tilaamassa Tulikiven takan ja on sopinut jo muurarin kanssa asennuksesta noin suunnilleen. Muurari tai takkamestari, kuten nimike kuuluu, on sama mies joka muurasi vanhaan taloomme uuden takan muutama vuosi sitten. Silloin työ kävi tosi sutjakasti joten voimme varmasti nytkin olla levollisia sen suhteen.

Vesikiertoinen takka tulee huolehtimaan myös lattialämmityksestä. Lisäksi siinä on leivinuuni. Toivon kovasti, että uuni toimii hyvin sillä teen usein ruokaa uunissa. Mikä sen helpompaa kuin pistää ainekset pataan ja työntää uuniin hautumaan.

Ikkunat ja ovet ovat tulleet. Myös talon avaimet tulivat postissa. Pitää nyt varoa ottamasta avainta käteen, se voitaisiin tulkita niin, että toimitus on valmis.

Olisipa se aika painajainen, se, että meidän pitäisi tehdä talo tästä asti valmiiksi.

Taloon tarvitaan myös huonekalut

Olin tänään huonekalukaupoissa. En vielä kaupoilla kuitenkaan.

Talo pitää kalustaa eikä sitä taatusti kalusteta niillä kaluilla, mitä meillä on kaupungissa. Tai otetaan sieltä kirjahylly ja yksi pieni pöytä ja ehkä sentään keinutuoli - keinutuoli pitää kotona olla - mutta muu saa jäädä.

Muistan, kun olin nuori ja muutin pieneen yksiöön ja uhosin äidilleni, joka tarjosi jotain vanhaa huonekalua, etten taatusti ota kenenkään vanhoja tavaroita vaan haluan ihan omat ja sellaiset, jotka olen itse valinnut.

Siinä kävi sitten niin, että otin lopulta kiltisti äidin tarjoaman vanhan keittiönpöydän ja kun yksiössä muuten oli jo isoäitini vanha sänky, ei sinne muuta sopinutkaan. Yhä vielä meillä on äidin peruja oleva pöytä keittiössä ja isoäidin tuolit. Sohva on sentään itse ostettu, mutta sillä on ikää parikymmentä vuotta ja kissakin on sitä osaltaan muotoillut. Joten NYT on aika hankkia ne omat.

Vaan on se vaikeaa. Kävelin pää pyörällä muutaman huonekaluhallin läpi ja ajattelin, että mitä tästä mahtaa tulla?

Kaksi keittiönpöytäehdokasta jäi mieleen.

 
Ylimmäinen on Ikeasta ja tuo toinen Stemmasta.

Vaikka muutamme uuteen taloomme kahdestaan, tarvitsemme silti ison ruokapöydän. Meidän perhekuntaamme kuuluu jo 12 jäsentä ja vaikka voi olla, että me emme juuri koskaan ole koolla yhtä aikaa, on sen koskaan varalta kuitenkin oltava iso pöytä. Olisihan se hauskaa, jos edes joskus.

En mielestäni ole liian aikaisin liikkeellä huonekaluasiassa. Pelkään, että sorrumme hätäratkaisuihin jotka kaduttavat, mutta joista ei voi luopua kun ne kerran on hankittu.

Kumpi noista nyt olisi parempi? Ikea-pöytää puoltaa se, että se on kymmenen senttiä leveämpi.