Kävimme tänään siivoamassa ja jatkamme huomenna. Nyt vasta oikein tajuan, mitä rakennussiivoaminen tarkoittaa; se ei ole mitään kevyttä purujen harjaamista, vaan raskasta ja ikävää työtä niin varpaat kuin heti märät käsineetkin jäässä. Tässä on taas yksi asia, jonka miettimistä ei kannata (ei olisi kannattanut) sivuuttaa kun talon hankkimista suunnitellaan. Kuka siivoaa, koska, millä ajalla ja voimilla?
Mutta kuistiin olen edelleen tyytyväinen! Voi, miten olenkaan.
Kuvissa kuisti ulkoa ja sisältä. Kuistin ulko-oven paikkaa mietittiin ja suunniteltiin kaikille kolmelle sivulle, mutta eiköhän se ole paras juuri tuossa, missä on. Nyt tuohon ikkunattomalle seinälle jää mainio tila naulakolle tai vaatetangolle ja kengille.
Tätä kuistia ei olisi - olen sanonut tämän ennenkin - jos me emme olisi käyneet talonäyttelyssä katsomassa Sievin Pihlajaa, johon kuisti oli tehty. Käykää siis näyttelyissä te, jotka vasta mietitte talon hankkimista. Tulkaa meillekin sitten, kun pidämme näyttelyn joskus kevään taittuessa kesäksi.
Muuten talomme näyttää nyt tältä:
Välipäivien timpuriryhmä oli eri kuin se, joka pystytti seinät. Lisäksi käsitin, että tästä tulee taas jatkamaan joku uusi joukkue. Ei siinä mitään, jos kaikki ovat ammattilaisia, vaikka tietysti tiedon kulku on aina vaarassa kun ihmisiä on paljon.
Sisäpuolelta talo näyttää valtavan suurelta nyt, kun ikkunoista tulee valoa. Tässä vaiheessa on vaikea hahmottaa, kuinka isoja tai pieniä huoneet lopulta ovat ja mitä niihin oikein mahtuu. Välillä jo haaveilin, että saisin omaan työhuoneeseeni ison sähköpöydän ja kookkaan arkistokaapin lisäksi myös soutulaitteen, mutta kun kävin katsomassa kuntoiluvehkekaupassa, tulin toisiin ajatuksiin. Voi olla, että saisin soudella puoleksi eteisen puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti