maanantai 31. lokakuuta 2016

Soitan pian kiinteistönvälittäjälle

Portsassa oli taas tänään yksi tarkastus. Nyt vuorossa oli lvi-tarkastaja, tällä kertaa nuori nainen. Voin kuvitella, että hänellä oli tekemistä näiden kolmen vanhemman herran kanssa, jotka kaikki ovat ainakin omasta mielestään mitä parhaita rakentamisen asiantuntijoita. Ne kolme ovat siis minun mieheni, Portsan-remonttimme vastaava mestari ja mies, joka on (kai) lvi-vastaava. En ihan pysy perässä näissä kaikissa vastaavissa ja tarkastajissa.

Nyt puuttuu enää lopputarkastus ja sitten voimme pyytää kiinteistönvälittäjän käymään. Meiltä on siis tulossa myyntiin puutalon päätyasunto kolmessa kerroksessa, neliöitä noin 90 tai 100, näistähän ei ihan tarkkaan tiedä. Yläkerrassa on yksi iso, avoin tila, kylpyhuone ja vaatehuone. Keskikerroksessa keittiö, olohuone ja vessa. Alakerrassa huone, sauna ja iso kodinhoitohuone/varasto. Asunto on tyhjä, me itse asumme vastaavanlaisessa seinän takana.

Olemme asuneet tässä 30 vuotta. Nyt, kun kirjoitin tuon, tajusin, että se 30 vuotta taitaa tulla täyteen juuri näinä päivinä.

Tässä se on. Harvoin täällä näin paljon lunta on ollut. Tähän päätyyn paistaa ilta-aurinko, vieläpä kaikkein pisimpään koko pihassa. Sitten kun paistaa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ei tainnut tulla kauppaa

Poistuimme vähän järkyttyneinä tänään Jukka-talon toimistolta. Koska en ole tarkistanut, olisiko tarjouspaperissa joku sanktio sen varalta, että kerron summan julkisesti en kerro sitä, sanon vain että se oli reilusti yli 200 000. Siis reilusti.

Mitä me sitten odotimme? Kun en oikein sitäkään tiedä. Mitä tässä osaa täsmällisesti odottaa, kun on ensi kertaa asialla. Mutta silti noin suuri summa hyvin tavallisesta puisesta suorakuutiosta tuntuu huikealta. Varsinkin kun tietää, ettei se siihen jää vaikka olisi kuinka muuttovalmis, päälle tulee vielä kymmeniä tuhansia jos ei enemmän.

Olenko todellakin valmis laittamaan kaiken omaisuuteni yhteen taloon. Olemmeko me? Nyt juuri tuntuu siltä, että ei helkkarissa.

Ei kai tässä muu auta kuin aloittaa tarjousten metsästys vaikka ei yhtään huvittaisi.


maanantai 24. lokakuuta 2016

"Hinta karkaa katosta ulos"

Näin sanoi Jukka-edustajamme hetki sitten ja tarkoitti sitä, että jos pidämme kiinni kaikista suunnittelemistamme lämmitysratkaisuista, talosta tulee todella kallis.

Menemme keskiviikkona kuulemaan tarkemmin. Tarjouslaskelma on nyt kuulemma valmis ja saatteena oli edellä kuvattua tiukkaa tekstiä.

Uumoilen hankaluuksia. Toisessa päässä on talotehdas ja täällä toisessa mies, joka on suunnitellut mahdollisimman edulliset lämmitysratkaisut tulevaan kotiimme. Molemmat ovat uskoakseni kovia neuvottelijoita ja ainakin toinen pitää päänsä melko hyvin.

Minun on paha sanoa mitään, kun en asian päälle ole paneutunut.

Tänään ajattelimme käydä Kastelli-talon näyttelyssä, ihan huvin vuoksi vain. Perjantaina tänne Portsaan on tulossa LVI-tarkastaja.

Ilmassa on tapahtumisen makua.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Rajankäyntiä ja tarkastajia

Jukka-talon tarjousta ei ole vielä kuulunut. Muuten on tapahtunut sen verran, että tontilla kävi metsänhoitoyhdistyksen mies - jos ymmärsin oikein, en itse ollut paikalla - tarkastamassa, missä raja kulkee. Tuleva talomme on suunniteltu hyvin lähelle naapurin rajaa joten sen takia asia oli tärkeä..

Täällä kaupungin päässä puolestaan on käynyt pari muuta tarkastajaa katsomassa, miten remontti on tehty. Heillä ei ollut huomauttamista ja seuraava tarkastus onkin sitten lopputarkastus. Tarkkaa päivää en vielä tiedä.

Yksi kiinnostunut ostajakin on jo ilmoittautunut. Tai en tiedä ostamisesta, katsomisesta nyt ensin on kyse. Emme ole vielä edes ottaneet yhteyttä kiinteistönvälittäjään eikä myyntiin tulevaa asuntoa näin ollen ole hinnoiteltu.

Luen vähän väliä nettikeskusteluja siitä, mitä muuttovalmiit talot ovat lopulta maksaneet. Täyteen selvyyteen näissä aina kiistaan yltyvissä ketjuissa ei koskaan päästä kun yksi väittää maksaneensa noin paljon, toinen näin ja sitten joku jo väittääkin toisia valehtelijoiksi ja idiooteiksi.

Suomalainen tapa keskustella on aika brutaali kuten täällä tuppaavat monet muutkin asiat olemaan.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Jospa jo tällä viikolla tiedämme

Jukka-taloilta tuli viestiä, että tarjous saattaa tulla vielä tällä viikolla. Pysytään kuulolla.

Muuten taloasiassa on tapahtunut sen verran, että maansiirtourakoitsija on käynyt katsomassa tontilla ja työstä on sovittu alustavasti. Hyvämaineinen urakoitsija löytyi naapurikylästä.

Turun puolessa remontistamme vastannut mestari on luvannut hoitaa lopputarkastuksen parin viikon sisällä. Ei tietenkään itse, vaan hoitaa jonkun tekemään sen.

Tulevan talomme lämmittäjäksi ei kai sittenkään tule Warma Uunien puupihiä vaan Tulikiven monitoimitakka.

Mietin joka päivä, että pitäisi ryhtyä vähentämään tavaroita ja valmistautumaan muuttoon. En halua viedä uuteen taloon juuri mitään vanhaa, me kaksi vanhaa huuhkajaa olemme tarpeeksi sitä lajia. Tämän ajatuksen kanssa käy kuitenkin varsin huonosti yksiin se, etten haluaisi oikein luopua mistään. Miten voisin heittää menemään vaikkapa käsityölehteni, joiden ensimmäiset numerot ovat 1970-luvulta?

Eikä sopivaa päivääkään tunnu koskaan tulevan. Aina on jotain, joka pitää tehdä ensin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Nyt odotetaan tarjousta

Lähetin eilen Jukka-talon toimistolle viestin, että kuvat on katsottu ja nyt voisi tehdä tarjouksen.

Muutimme vielä yhden sisäoven paikkaa ja käänsimme keittiön saarekkeen toisin päin, ei muuta.

- Ja sitten todetaan, että huhhuh, ei meillä ole tähän varaa, sanoin minä.
- Niinpä. Otetaan kumminkin Oikotieltä joku vanha öljylämmitettävä, sanoi mies.

Kuka tietää, kaikki on vielä mahdollista. Sekin, että jätetään talot ostamatta ja rakentamatta ja lähdetään kiertämään maailmaa. Tai ostetaan vihdoinkin Hollannista se asuntolaiva jota yli 30 vuotta sitten siellä katselimme ja haaveilimme siinä asumisesta.

Uskallan väittää, että jokainen tavoittelee onnea, tieten tai tietämättään. Ei sitä tarvitse joka hetki ajatella, mutta kaikki toimet, joita elämän mittaan teemme, ovat pyrkimyksiä päästä jonnekin, jossa voisi olla onnellinen. Eikä se kuitenkaan ole muuta kuin mielentila. Rauha ihmisen sisällä. Tieto siitä, kuka on. Missään tapauksessa sillä ei ole mitään tekemistä talojen tai seinien tai terassien kanssa.

Niin että sikäli kaikki on mahdollista.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Onko talo liian pieni?

Valintojen tekeminen on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee. Nyt jo päätä pakottaa kun sisäpuolella sinkoilee miljoona ajatusta joista yksikään ei tule valmiiksi.

Esimerkiksi tämä: kaiteilla vai ilman?

Pitäisikö terassin kaiteiden olla sekä edessä että sivuilla vai ainoastaan sivuilla? Tai vaihtoehtona on myös se, että kaiteet ovatkin vain edessä ja sivut ovat auki.

Jos kaide on edessä, voin ripustaa siihen kukkalaatikon ja toteuttaa ikiaikaisen unelmani tuuheista riippapelargoniaistutuksista, joita muinoin ihailin Saksan matkoilla maaseudun talojen parvekkeilla. Mies tosin sanoo, että uuden talon ikkunoille tai minnekään muuallekaan taloon kiinni ei tule ensimmäistäkään kukkalaatikkoa, mutta eihän se sitä tarkoita, ettei yhtään mihinkään voi tulla. Vai?

Jos taas kaidetta ei tule eteen, portailla voi istuskella. Se on minun mielestäni iso plussa, sillä portailla istuskelu esimerkiksi kevätauringossa on yksi parhaista asioista, mitä tiedän.

Muita valintoja ja päänvaivoja: onko koko talo liian pieni? Tutkin pohjakuvaa (en laita sitä vielä tänne, myöhemmin sitten) ja yritän sovittaa meidän tavaroitamme sinne. Halusin ison vaatehuoneen, nykyisessä suunnitelmassa vaatehuone on 4,7 neliötä. Ei se ole iso, mutta isompaa tuohon ei mahdu.

Tänään keksin, että talomme kaipaa päätykuistin sijasta umpinaista porstuaa. Siellä tuleva talonvahtimme, joka ei ole vielä edes syntynyt, mutta jonka olemme ristineet Howardiksi, voisi makoilla yönsä ja sinne voisimme jättää kuraiset saappaat ja vähemmän siistit ulkovaatteet.

Ongelma tulee myös kirjahyllystä. Meillä on iso Billnäs-kirjahylly eikä aikomustakaan luopua siitä. Taloja ei enää suunnitella ihmisille, joilla on kirjahyllyjä vaan niille, joilla on jumalaton taulutelevisio.

Onko 49 neliön tupakeittiö iso vai pieni? En halua, että joudun tulevassa kodissani koko ajan väistelemään jotain tuoleja ja pöytiä. Ja mitä jos tupakeittiötä ei voi kalustaa kuin yhdellä tavalla tai mitä jos sinne ei mahdukaan isoa ruokapöytää - siis todella isoa.

Minä, joka asuin ensimmäiset 18 vuottani 30 neliön mökissä, tulen ihan sekopäiseksi kaikkien vaihtoehtojen edessä. Kohta ei riitä enää mikään.

Olisi parasta, että lakkaisimme miettimästä ja lähettäisimme suunnitelmat laskettaviksi. Emmehän edes tiedä, mitä kaikki tulee maksamaan.