Poistuimme vähän järkyttyneinä tänään Jukka-talon toimistolta. Koska en ole tarkistanut, olisiko tarjouspaperissa joku sanktio sen varalta, että kerron summan julkisesti en kerro sitä, sanon vain että se oli reilusti yli 200 000. Siis reilusti.
Mitä me sitten odotimme? Kun en oikein sitäkään tiedä. Mitä tässä osaa täsmällisesti odottaa, kun on ensi kertaa asialla. Mutta silti noin suuri summa hyvin tavallisesta puisesta suorakuutiosta tuntuu huikealta. Varsinkin kun tietää, ettei se siihen jää vaikka olisi kuinka muuttovalmis, päälle tulee vielä kymmeniä tuhansia jos ei enemmän.
Olenko todellakin valmis laittamaan kaiken omaisuuteni yhteen taloon. Olemmeko me? Nyt juuri tuntuu siltä, että ei helkkarissa.
Ei kai tässä muu auta kuin aloittaa tarjousten metsästys vaikka ei yhtään huvittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti