Mitä omakotitalossa asuminen maksaa

Olemme asuneet kuvassa näkyvässä harmaassa talossa vuoden. Punainen talo on myös meidän, mutta siinä ei asu kukaan. Punaisessa talossa pidetään talvella peruslämpöä sähköpattereilla.

Harmaa talo lämpiää vesikiertoisella lattialämmityksellä. Se saa voimansa pääasiassa puista, joita poltetaan takassa.

Harmaa talo on 156-neliöinen, punainen vähän pienempi.

Vuoden aikana näiden kahden talon ylläpitoon on mennyt rahaa seuraavasti:

- sähkö 2165.78€
- jätehuolto 183.04€
- vakuutukset 1520.25€
- kiinteistövero 497.08€

kaikki yhteensä 4366.15€ eli 363.84€ / kk.

Laskin kiinteistöveron viime vuonna maksetun veron mukaan. Tänä vuonna vero on noussut siten, että  se on vuodessa 625.48€. Vakuutusmaksuissa ovat mukana myös autovakuutukset kun en viitsinyt kaivaa vakuutuskirjoja eritelläkseni ne pois. Nuohousmaksua ei sisälly laskelmiin kun nuohooja ei ole vielä käynyt.

Vastaus usein esitettyyn kysymykseen :"Mitä omakotitalossa asuminen maksaa" on siis meidän osaltamme, että se maksaa reilut kolme ja puoli sataa euroa kuussa.

Tämä ei tietenkään ole koko totuus. Omakotiasuja tarvitsee kaikenmoista rekvisiittaa koko ajan: ruohonleikkureita, multaa, maalia, ruuveja, nauloja ja vaikka mitä. Kolmella ja puolella sadalla selviää vain siinä tapauksessa, ettei koskaan tee yhtään mitään.

Tulevaisuudessa meidän sähkölaskumme on uskoakseni vähän pienempi, sillä katolla jo olevat aurinkopaneelit kytketään pian ja aurinkosähköä ehkä hankitaan vielä lisääkin.

En pidä tätä kalliina, kalliimmaksi meille tuli pitää kahta puutaloasuntoa Turun Portsassa kuin kahta omakotitaloa täällä korven syrjässä.

Valitettavasti en pysty tarkalleen kertomaan, mikä sähkölaskussa on uuden ja mikä vanhan talon osuutta. Luulen, että uuden talon osuus on reilun satasen ja loppu menee sitten talvella tuon vanhan ja vetoisen talon peruslämmittämiseen.

Ei maksa paljon

Nyt olemme asuneet uudessa talossamme vuoden. Pian pääsen laskemaan, mitä vuoden asuminen on maksanut ja kun olen tehnyt sen, kerron kyllä. Tiedän, että asumisen kustannukset kiinnostavat tulevia rakentajia ja tietoa on kuitenkin huonosti saatavilla. Nyt pitää vielä odottaa, että loppukesän laskut tulevat ennen kuin pääsen tekemään laskelmia.

Sen voi kumminkin sanoa jo nyt, että asuminen ei ole ollut kallista. Ei siltikään, vaikka aurinkopaneelimme ovat yhä vain kytkemättä.

Äsken tipahti sähköpostilaatikkoon lasku ison koivun kaatamisesta. Kaato tehtiin eilen.

Puu on todella iso ja sellaisessa paikassa, että se olisi helposti kaatunut jonkun rakennuksen päälle, esimerkiksi uuden talon. Kaiken lisäksi puu oli laho joten itsestään kaatuminen oli aika lähellä. Pyysimme ammattimiehen kaatamaan ja nyt koivu on turvallisesti nurin. Lasku oli 110 euroa mikä minun mielestäni on kohtuullinen hinta vaikka tiedän, että se jollekin toiselle kuulostaa ihan hirveältä

ai että YHDEN puun kaataminen 110 euroa!

Ei tämä ilman neuvotteluja sujunut, sillä mies on sitä mieltä, että miehen pitäisi kaataa omat puunsa mutta siinä vaiheessa, kun meillä alettiin puhua puuhun kiipeämisestä ja ties mistä köysivirityksistä  minä hapuilin jo 112-sovellusta ja mietin, mitä muistotilaisuudessa tarjotaan. Niin että olen tosi onnellinen kun sain tahtoni tässä asiassa läpi.

Ensimmäinen vuosi uudessa kodissa on mennyt  nopeasti. Monet asiat ovat vielä kesken. Suurin niistä on piha, johon tarvitaan maansiirtourakoitsijaa. Sisällä voisi tehdä vaikka mitä, esimerkiksi sisustaa. Kuulin tänään radiosta, että syksy sytyttää ihmisissä palavan sisustusinnon ja asetankin nyt toivoni syksyyn. Tällä hetkellä sisustusta muokkaa pääasiassa uusi Vilja-koiramme, joka osoittautui sisäpissaajaksi. Se on jo sisustanut kaatopaikalle uuden, ison, ruokapöydän alla olleen maton, josta tykkäsin tosi paljon ja sisustaa hyvää vauhtia myös eteisen kallista ja näköjään toivottoman epäkäytännöllistä mattoa, johon niin ikään jo ehdin kiintyä. Työhuoneeni isosta matosta luovuin jo ennen vahinkoja. Meillä ei juuri ole mattoja tällä hetkellä.

Ennen kuin muutimme pysyvästi maalle kuvittelin, että täällä asuessa minulla olisi paremmin aikaa hoitaa pihaa ja puutarhaa. Olin väärässä. Tänä kesänä olen tehnyt vähemmän pihalla kuin koskaan ennen. Kukkapenkit ovat hoitamatta ja ojanreunat rehottavat täynnä nokkosia ja pujoa. Koskaan ei tunnu olevan aikaa.

Tätä on vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä. Minulle maalla asumisen ideaan liittyy keskeisesti ajatus kauniista, hyvin hoidetusta pihasta. Jos en pystykään toteuttamaan tätä haavetta, niin mitä sitten?

Ihan totta. Mitä sitten?