torstai 15. joulukuuta 2016

Hitaasti hyvä tulee?

On näköjään kulunut yli kuukausi siitä, kun kirjoitin tänne viimeksi. Mitä on tapahtunut? Eipä juuri mitään.

Lopputarkastusta ei ole vielä tehty eikä nyt varmaan ennen joulua tehdäkään. Tänään olimme Sievi-edustajien luona katsomassa pohjakuvaa ja tarkentamassa muutoksia, joita haluamme siihen.

Pihlaja 174:n pohjaan ei tosin tule juuri kummoisiakaan muutoksia. Kodinhoitohuoneen ja makuuhuoneen välissä oleva pukeutumistila jää pois ja se yhdistetään vaatehuoneeseen. Hella siirretään saarekkeesta keittiön nurkkaan, lähelle vesipistettä. Makuuhuoneen ja olohuoneen väliin laitetaan pariovet. Etuterassia suurennettiin. Pesuhuoneesta otetaan toinen suihku pois ja suihkutilaa pienennetään. Vastaavasti laitehuoneesta, siitä, jonne tulee vesivaraaja ym., tulee vähän isompi.

Tuollainen suunnittelu ja miettiminen on tosi uuvuttavaa. Tämä on kuitenkin vasta alkua, vielä pitää suunnitella ja päättää vaikka mitä.

Nyt on vain oltava kärsivällinen, yhä. Tätä muuttoaietta on meidän huushollissa veivattu jo monta vuotta, joten kai muutama kuukausi vielä menee.

torstai 10. marraskuuta 2016

Tarjous tuli - aika hyvältä näyttää

Sievi-talon tarjous tuli tänään sähköpostilla. Tässäkin oli ero Jukka-taloon verrattuna, he halusivat meidät toimistoonsa kuulemaan tarjousta.

En nytkään kerro summia, en tiedä vielä, kerronko tarjoussummia ollenkaan; jos kerron, ehkä sitten kun olemme päättäneet ostaa jotain. Muuten tulen kyllä kertomaan joka sentistä, joka tähän hankkeeseen menee.

Sievi-talon tarjous on kuitenkin varsin houkutteleva. Se on huomattavasti pienempi kuin Jukka-talolta saamamme ja kun ottaa huomioon, että talokin on isompi, ero suurenee. Talo, josta pyysimme tarjouksen, on malli Pihlaja 174.

Nyt tutustumme vielä tarjoukseen ja sovimme varmaan sitten tapaamisen edustajan kanssa. Toivon, että tänne Portsaan odottamamme lopputarkastus tehtäisiin ennen sitä ja saisimme asunnonmyyntiasian edistymään.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Sievi-edustajan luona

Tänään istuimme kaksi tuntia Sievi-talon toimistossa. Löysimme heidän katalogistaan mallin, joka kävisi meille lähes ilman muutoksia. Puhuimme siitä tai oikeastaan talomyyjät - heitä oli kaksi - puhuivat ja kertoivat tosi tarkkaan kaikkea mahdollista seinärakenteista tapetteihin asti.

Käynnistä jäi meille hyvä mieli. Pidin erityisesti siitä, että puhuimme myös taloprojektin kokonaishinnasta ja saimme jonkunlaisen käsityksen siitä, kuinka paljon rahaa kaikkiaan tarvitaan. Tämähän on se, mikä ihmisiä kiinnostaa ja mihin ei oikein saa vastauksia vaikka kuinka googlettaisi. Aiheesta puhutaan keskustelupalstoilla, mutta näkemykset eroavat toisistaan niin paljon, ettei niistä ota selvää.

Nyt tuntuu siltä, että joku tietää, edes suurin piirtein.

Illalla sain vielä sähköpostiini lisätietoja, joita talomyyjä lupasi. Ehkä jo ensi viikolla saamme tarjouksen talosta.

Talo itsessään - no, siinä kävi nyt niin, että - on vähän isompi kuin se, mitä Jukka-talon kanssa suunnittelimme.

En haluaisi käydä näitä samoja juttuja läpi kovin monen taloedustajan kanssa. Toivon, että jompi kumpi nyt esillä olleista olisi meille se oikea, Jukka tai Sievi.

Tässä kohtaa kaipaisi ihmisten kokemuksia, niiden, jotka ovat juuri rakennuttaneet Jukan tai Sievin Varsinais-Suomeen. Muidenkin kuin myyjien.


maanantai 31. lokakuuta 2016

Soitan pian kiinteistönvälittäjälle

Portsassa oli taas tänään yksi tarkastus. Nyt vuorossa oli lvi-tarkastaja, tällä kertaa nuori nainen. Voin kuvitella, että hänellä oli tekemistä näiden kolmen vanhemman herran kanssa, jotka kaikki ovat ainakin omasta mielestään mitä parhaita rakentamisen asiantuntijoita. Ne kolme ovat siis minun mieheni, Portsan-remonttimme vastaava mestari ja mies, joka on (kai) lvi-vastaava. En ihan pysy perässä näissä kaikissa vastaavissa ja tarkastajissa.

Nyt puuttuu enää lopputarkastus ja sitten voimme pyytää kiinteistönvälittäjän käymään. Meiltä on siis tulossa myyntiin puutalon päätyasunto kolmessa kerroksessa, neliöitä noin 90 tai 100, näistähän ei ihan tarkkaan tiedä. Yläkerrassa on yksi iso, avoin tila, kylpyhuone ja vaatehuone. Keskikerroksessa keittiö, olohuone ja vessa. Alakerrassa huone, sauna ja iso kodinhoitohuone/varasto. Asunto on tyhjä, me itse asumme vastaavanlaisessa seinän takana.

Olemme asuneet tässä 30 vuotta. Nyt, kun kirjoitin tuon, tajusin, että se 30 vuotta taitaa tulla täyteen juuri näinä päivinä.

Tässä se on. Harvoin täällä näin paljon lunta on ollut. Tähän päätyyn paistaa ilta-aurinko, vieläpä kaikkein pisimpään koko pihassa. Sitten kun paistaa.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Ei tainnut tulla kauppaa

Poistuimme vähän järkyttyneinä tänään Jukka-talon toimistolta. Koska en ole tarkistanut, olisiko tarjouspaperissa joku sanktio sen varalta, että kerron summan julkisesti en kerro sitä, sanon vain että se oli reilusti yli 200 000. Siis reilusti.

Mitä me sitten odotimme? Kun en oikein sitäkään tiedä. Mitä tässä osaa täsmällisesti odottaa, kun on ensi kertaa asialla. Mutta silti noin suuri summa hyvin tavallisesta puisesta suorakuutiosta tuntuu huikealta. Varsinkin kun tietää, ettei se siihen jää vaikka olisi kuinka muuttovalmis, päälle tulee vielä kymmeniä tuhansia jos ei enemmän.

Olenko todellakin valmis laittamaan kaiken omaisuuteni yhteen taloon. Olemmeko me? Nyt juuri tuntuu siltä, että ei helkkarissa.

Ei kai tässä muu auta kuin aloittaa tarjousten metsästys vaikka ei yhtään huvittaisi.


maanantai 24. lokakuuta 2016

"Hinta karkaa katosta ulos"

Näin sanoi Jukka-edustajamme hetki sitten ja tarkoitti sitä, että jos pidämme kiinni kaikista suunnittelemistamme lämmitysratkaisuista, talosta tulee todella kallis.

Menemme keskiviikkona kuulemaan tarkemmin. Tarjouslaskelma on nyt kuulemma valmis ja saatteena oli edellä kuvattua tiukkaa tekstiä.

Uumoilen hankaluuksia. Toisessa päässä on talotehdas ja täällä toisessa mies, joka on suunnitellut mahdollisimman edulliset lämmitysratkaisut tulevaan kotiimme. Molemmat ovat uskoakseni kovia neuvottelijoita ja ainakin toinen pitää päänsä melko hyvin.

Minun on paha sanoa mitään, kun en asian päälle ole paneutunut.

Tänään ajattelimme käydä Kastelli-talon näyttelyssä, ihan huvin vuoksi vain. Perjantaina tänne Portsaan on tulossa LVI-tarkastaja.

Ilmassa on tapahtumisen makua.

tiistai 18. lokakuuta 2016

Rajankäyntiä ja tarkastajia

Jukka-talon tarjousta ei ole vielä kuulunut. Muuten on tapahtunut sen verran, että tontilla kävi metsänhoitoyhdistyksen mies - jos ymmärsin oikein, en itse ollut paikalla - tarkastamassa, missä raja kulkee. Tuleva talomme on suunniteltu hyvin lähelle naapurin rajaa joten sen takia asia oli tärkeä..

Täällä kaupungin päässä puolestaan on käynyt pari muuta tarkastajaa katsomassa, miten remontti on tehty. Heillä ei ollut huomauttamista ja seuraava tarkastus onkin sitten lopputarkastus. Tarkkaa päivää en vielä tiedä.

Yksi kiinnostunut ostajakin on jo ilmoittautunut. Tai en tiedä ostamisesta, katsomisesta nyt ensin on kyse. Emme ole vielä edes ottaneet yhteyttä kiinteistönvälittäjään eikä myyntiin tulevaa asuntoa näin ollen ole hinnoiteltu.

Luen vähän väliä nettikeskusteluja siitä, mitä muuttovalmiit talot ovat lopulta maksaneet. Täyteen selvyyteen näissä aina kiistaan yltyvissä ketjuissa ei koskaan päästä kun yksi väittää maksaneensa noin paljon, toinen näin ja sitten joku jo väittääkin toisia valehtelijoiksi ja idiooteiksi.

Suomalainen tapa keskustella on aika brutaali kuten täällä tuppaavat monet muutkin asiat olemaan.

tiistai 11. lokakuuta 2016

Jospa jo tällä viikolla tiedämme

Jukka-taloilta tuli viestiä, että tarjous saattaa tulla vielä tällä viikolla. Pysytään kuulolla.

Muuten taloasiassa on tapahtunut sen verran, että maansiirtourakoitsija on käynyt katsomassa tontilla ja työstä on sovittu alustavasti. Hyvämaineinen urakoitsija löytyi naapurikylästä.

Turun puolessa remontistamme vastannut mestari on luvannut hoitaa lopputarkastuksen parin viikon sisällä. Ei tietenkään itse, vaan hoitaa jonkun tekemään sen.

Tulevan talomme lämmittäjäksi ei kai sittenkään tule Warma Uunien puupihiä vaan Tulikiven monitoimitakka.

Mietin joka päivä, että pitäisi ryhtyä vähentämään tavaroita ja valmistautumaan muuttoon. En halua viedä uuteen taloon juuri mitään vanhaa, me kaksi vanhaa huuhkajaa olemme tarpeeksi sitä lajia. Tämän ajatuksen kanssa käy kuitenkin varsin huonosti yksiin se, etten haluaisi oikein luopua mistään. Miten voisin heittää menemään vaikkapa käsityölehteni, joiden ensimmäiset numerot ovat 1970-luvulta?

Eikä sopivaa päivääkään tunnu koskaan tulevan. Aina on jotain, joka pitää tehdä ensin.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Nyt odotetaan tarjousta

Lähetin eilen Jukka-talon toimistolle viestin, että kuvat on katsottu ja nyt voisi tehdä tarjouksen.

Muutimme vielä yhden sisäoven paikkaa ja käänsimme keittiön saarekkeen toisin päin, ei muuta.

- Ja sitten todetaan, että huhhuh, ei meillä ole tähän varaa, sanoin minä.
- Niinpä. Otetaan kumminkin Oikotieltä joku vanha öljylämmitettävä, sanoi mies.

Kuka tietää, kaikki on vielä mahdollista. Sekin, että jätetään talot ostamatta ja rakentamatta ja lähdetään kiertämään maailmaa. Tai ostetaan vihdoinkin Hollannista se asuntolaiva jota yli 30 vuotta sitten siellä katselimme ja haaveilimme siinä asumisesta.

Uskallan väittää, että jokainen tavoittelee onnea, tieten tai tietämättään. Ei sitä tarvitse joka hetki ajatella, mutta kaikki toimet, joita elämän mittaan teemme, ovat pyrkimyksiä päästä jonnekin, jossa voisi olla onnellinen. Eikä se kuitenkaan ole muuta kuin mielentila. Rauha ihmisen sisällä. Tieto siitä, kuka on. Missään tapauksessa sillä ei ole mitään tekemistä talojen tai seinien tai terassien kanssa.

Niin että sikäli kaikki on mahdollista.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Onko talo liian pieni?

Valintojen tekeminen on sitä vaikeampaa, mitä vanhemmaksi tulee. Nyt jo päätä pakottaa kun sisäpuolella sinkoilee miljoona ajatusta joista yksikään ei tule valmiiksi.

Esimerkiksi tämä: kaiteilla vai ilman?

Pitäisikö terassin kaiteiden olla sekä edessä että sivuilla vai ainoastaan sivuilla? Tai vaihtoehtona on myös se, että kaiteet ovatkin vain edessä ja sivut ovat auki.

Jos kaide on edessä, voin ripustaa siihen kukkalaatikon ja toteuttaa ikiaikaisen unelmani tuuheista riippapelargoniaistutuksista, joita muinoin ihailin Saksan matkoilla maaseudun talojen parvekkeilla. Mies tosin sanoo, että uuden talon ikkunoille tai minnekään muuallekaan taloon kiinni ei tule ensimmäistäkään kukkalaatikkoa, mutta eihän se sitä tarkoita, ettei yhtään mihinkään voi tulla. Vai?

Jos taas kaidetta ei tule eteen, portailla voi istuskella. Se on minun mielestäni iso plussa, sillä portailla istuskelu esimerkiksi kevätauringossa on yksi parhaista asioista, mitä tiedän.

Muita valintoja ja päänvaivoja: onko koko talo liian pieni? Tutkin pohjakuvaa (en laita sitä vielä tänne, myöhemmin sitten) ja yritän sovittaa meidän tavaroitamme sinne. Halusin ison vaatehuoneen, nykyisessä suunnitelmassa vaatehuone on 4,7 neliötä. Ei se ole iso, mutta isompaa tuohon ei mahdu.

Tänään keksin, että talomme kaipaa päätykuistin sijasta umpinaista porstuaa. Siellä tuleva talonvahtimme, joka ei ole vielä edes syntynyt, mutta jonka olemme ristineet Howardiksi, voisi makoilla yönsä ja sinne voisimme jättää kuraiset saappaat ja vähemmän siistit ulkovaatteet.

Ongelma tulee myös kirjahyllystä. Meillä on iso Billnäs-kirjahylly eikä aikomustakaan luopua siitä. Taloja ei enää suunnitella ihmisille, joilla on kirjahyllyjä vaan niille, joilla on jumalaton taulutelevisio.

Onko 49 neliön tupakeittiö iso vai pieni? En halua, että joudun tulevassa kodissani koko ajan väistelemään jotain tuoleja ja pöytiä. Ja mitä jos tupakeittiötä ei voi kalustaa kuin yhdellä tavalla tai mitä jos sinne ei mahdukaan isoa ruokapöytää - siis todella isoa.

Minä, joka asuin ensimmäiset 18 vuottani 30 neliön mökissä, tulen ihan sekopäiseksi kaikkien vaihtoehtojen edessä. Kohta ei riitä enää mikään.

Olisi parasta, että lakkaisimme miettimästä ja lähettäisimme suunnitelmat laskettaviksi. Emmehän edes tiedä, mitä kaikki tulee maksamaan.

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Punainen vai keltainen?

Värillä on väliä. Jaksan hädin tuskin olla paneutuvinani joihinkin alapohjarakenneanalyyseihin tai kysymyksiin lämpöarvoista, mutta värin puolesta jaksan kyllä olla hereillä.

Punainen vai keltainen? Saimme molemmista ehdotuksen tänään.




Mies haluaa punaisen, minä keltaisen. En tällaista keltaista vaan pehmeää, lämmintä ja iloista keltaista. En välitä keltaisesta muuten, tarkoitan vaatteissa tai sisustuksessa tai autoissa, mutta jostain syystä haluan asua keltaisessa talossa. Portsassa asumme sellaisessa.

Punainen näyttää tässä paremmalta ja monet seikat puhuvat punaisen puolesta. Tontilla oleva vanha talo on punainen, joten sen pariksi sopisi toinen punainen oikein hyvin. Ehkä häviän tämän taiston.

Saimme muitakin uusia kuvia tänään. Pohjaratkaisua oli nyt muutettu toiveidemme mukaan ja se alkaa näyttää hyvältä. Talossa on nyt 135 neliötä.

Mitä enemmän katson punaista taloa, sitä paremmalta se näyttää. Se voisi olla koti.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Saako köyhä omistaa?

Synnyin köyhään perheeseen. Senkö takia on niin vaikeaa nyt aikuisena tuntea, että olisi oikeutettu omistamaan mitään?

Omaisuudella tai titteleillä pröystäily on aina ollut minusta tavattoman noloa. Jos jonkun merkillisen ja epätodennäköisen sattuman kautta päätyisin vaikka uuden Mersun omistajaksi, häpeäisin ajaa sillä. Sellaiset asiat eivät kuulu köyhänä syntyneen elämään.

Jonkin tällaisen nyrjähtymän takia tunnen oloni välillä syylliseksi tämän talohankkeen kanssa. Onko meillä muka oikeutta tehdä niin tyhmä kauppa, kuin että myymme hyvällä ja arvoaan nostavalla alueella, lähellä kaupungin keskustaa, olevat kaksi asuntoa ja käytämme rahat rakentamalla talon maaseudun haja-asutusalueelle, paikkaan, josta sitä tuskin kukaan haluaa meidän jälkeemme ostaa? Ei ainakaan sillä hinnalla, millä me sen sinne rakennutamme.

Tuhlaamme lastemme perinnön.

Tällaista mietin aina joskus. Sitten lohduttelen itseäni, että me olemme kuitenkin ihan itse hankkineet sen, mitä meillä nyt on, työtä tekemällä ja säästämällä. Vuosiin ei tehty mitään lomamatkoja eikä ostettu uusia vaatteita. Liikuntaharrastuksesta kävi lastenrattaiden työntäminen tarjousten perässä.

Tämän takia tuntuu muuten ikävältä lukea jostain vauvapalstalta, kuinka me keski-ikäiset olemme "ahne ja itsekäs sukupolvi". Kaipa tuokin lisää syyllisyyttä, jota jo muutenkin tunnen siitä, että tekisin jotain, joka ei ole niin kauhean järkevää.

Aikuisena päätösten teko ei ole yhtään helpompaa kuin nuorena. Päinvastoin. Nuorena oli vain joko-tai. Nyt on sekä-että-kuin-myös-ja mitä sitten?


maanantai 19. syyskuuta 2016

Millä talo lämmitetään

Haluamme talon, jossa asuminen on mahdollisimman halpaa. Lämmitysjärjestelmän valitseminen ei ole kiinnostavinta mitä tiedän, mutta varmasti yksi kaikkein tärkeimmistä asioista tässä kohtaa.

Ajattelimme ensin maalämpöä. Sitten puulämmitteistä, vesikiertoista lattialämmitystä ja ilmalämpöpumppua. Aurinkoenergiastakin on ollut puhetta ja ehkä myös sitä käytetään.

Eilen kävimme Uudessakaupungissa Warma uunien liikkeessä tutustumassa heidän valikoimiinsa. Minulla oli vähän etukäteishajua tämän yrityksen tuotteista ja siksi halusin, että käymme myös siellä. Aikaisemmin mies on käynyt muissa uuniliikkeissä, joista tähän mennessä vain Tulikivi tarjosi uunia vesikiertoiseen lämmityssysteemiin.

Eilisen jälkeen tuntuu vahvasti siltä, että tuleva talomme lämpiää puupihillä kakluunilla ja ilmalämpöpumpun hoitamalla lattialämmöllä. Mitään ei silti ole vielä lyöty lukkoon.

Meillä on tällä hetkellä kolme pystyuunia, yksi Portsassa ja kaksi täällä maalla. Kuvan peltikuorinen pönttöuuni on Laitilassa makuukamarissamme ja sen on todella nopea ja tehokas lämmittäjä.

Polttopuiden kanssa askarteleminen käy toisaalta harrastuksesta, mutta on pitemmän päälle raskasta. Siksi uuni, joka tarvitsee noin puolet normaalia vähemmän puita, houkuttaa kovasti. Puut saamme ilmaiseksi omasta metsästä niin kauan, kuin jaksamme tehdä. Sitten, kun puulämmitys ei enää onnistu, tarvitaan muita systeemejä.

Nyt haaveilen kakluunista, johon saa myös leivinuunin. En ole mikään leipuri, mutta uunissa saisi helposti - ja ilmaiseksi - ruoan laitettua. Ainekset vain pataan, pata uuniin ja sillä selvä.

Jukka-taloilta ei ole kuulunut mitään viime tapaamisen jälkeen. Myöskään Portsan-remonttiamme valvonut mestari ei ole antanut mitään uutta tietoa lopputarkastuksesta. Laitilan tontilla melkein kaikki rakennuspaikan puut on kaadettu.

Tervetuloa, ensimmäinen lukija!

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Tämän kanssa voin elää

Taisi viime kerralla jäädä vähän epäselväksi tuo käyttöullakkojuttu. Otetaan uudestaan:

mallitalossamme oli käyttöullakko, jonne pääsi ymmärtääkseni katosta laskettavia portaita pitkin. No, mihin vanhat krämpät tarvitsevat katosta laskettavia portaita tai ylipäätään mitään portaita minnekään?

Aivan oikein, ja siksi me sanoimme, että ne voi ottaa pois. Ei sitten ainakaan ole houkutusta viedä sinne ullakolle tavaroita säilöön siinä vaiheessa, kun rappujen kiipeäminen vielä onnistuu eikä sitä vaaraa, että joskus myöhemmin yrittää käydä etsimässä hukassa olevia tavaroitaan tuhoisin seurauksin. Yksi vaaranpaikka siis eliminoitu.

Ehkä tämä on hätävarjelun liioittelua. Yritämme nyt kuitenkin joka kohdassa ottaa huomioon sen mahdollisuuden, että meistä jonain päivänä tulee huonokuntoisia.

Tähän liittyen pari sanaa keittiöstä.

Joku muukin kuin minä on varmaan huomannut, että keittiöitä suunnitellaan ja esitellään nykyään siten, että niissä "mahtuu kokkaamaan yhdessä" ja "seurustelemaan samalla vieraiden kanssa". Meihin tämä mainospuhe ei kuitenkaan päde, sillä vieraita ei juuri käy ja kokkaamisesta - varsin vaatimattomasta - huolehdin minä yksin. Tämä puolestaan johtaa siihen, että tulevassa keittiössäni hella, vesipiste ja kaikki muukin ovat lähellä toisiaan. Mallitalomme keittiössä oli vesipiste toisella seinustalla ja hella toisella. Jukka-edustajamme sanoi, että hänellä on omassa talossaan hella samalla tavalla saarekkeessa ja hänestä se on oikein mukava ratkaisu, hän kun pystyy ruokaa laittaessaan samalla seuraamaan vaikkapa lasten touhuja olohuoneessa.

No. Kun minä keitän iänikuista nakkisoppaani selin olohuoneen suuntaan saatan ehkä elää sen asian kanssa, etten samalla näe sohvalla makoilevaa miestä. Ehkä voin. Mutta sitä en voi tehdä, että kannan perunakattilan hellalta keittiön toiselle puolelle ja kaadan kattilasta vedet pois jos en pääse kunnolla kävelemään. Tämän tietävät kaikki, jotka ovat joskus olleet vaikkapa polvileikkauksessa.

Tällaista on aikuisen ihmisen talosuunnittelu. Ei mitään ylellisyyksiä eikä erikoisuuksia, pelkkää käytännöllisyyttä ja asumisen helppoutta.


maanantai 12. syyskuuta 2016

Tämäkö se on?

Tässä on ensimmäinen kuva meidän mahdollisesta uudesta kodistamme. Saimme kuvan tänään Jukka-talon toimistolta.

Talo ei tule näyttämään ihan tältä, tuo terassi esimerkiksi tulee olemaan isompi ja talosta tulee joko punainen tai keltainen.

Pohjaratkaisua oli muutettu toiveidemme mukaan. Vaikka näin oli tehty, en kuitenkaan ollut ratkaisuihin ihan tyytyväinen. Mallitalossa oli lähes 170 neliötä, me pyysimme vähän pienempää. Tässä kuvassa näkyvässä talossa on noin 135 neliötä, mikä sinänsä on ihan tarpeeksi, mutta sitten en kumminkaan tykännyt pienentyneestä kodinhoitohuoneesta enkä vaatehuoneesta, joka ei vieläkään ollut tarpeeksi iso. Haaveilen walk in garderoobista, jossa säilytettäisiin huushollin kaikki vaatteet ja kaikki muukin kaapeissa säilytettävä. En halua enää kuljeskella ympäriinsä viemässä ja tuomassa ja etsimässä puhtaita ja pestäviä ja kaikkea hukassa olevaa.

Talon ulkonäköön olen ihan tyytyväinen. Unelmataloni olisi joku vaaleanpunainen Ainola, mutta sellaista ei ole nyt järkeä hankkia, se olisi pitänyt tehdä jo ajat sitten.

Mallitalossamme oli käyttöullakolle vievät portaat, jotka ilmeisesti lasketaan katosta alas kun tarvis on. Me halusimme poistaa portaat tarpeettomina. Tässä kuvan talossa on nyt käyttöullakko, mutta sinne ei pääse mistään. Ihan hyvä, eipä tule säilöttyä turhaa tavaraa.


torstai 8. syyskuuta 2016

Kuvat odottavat toimistolla

Nyt jännittää. Jukka-talon edustaja soitti eilen ja kertoi, että alustavat kuvat talostamme ovat valmiit. Hän oli juuri saanut ne sähköpostiinsa.

- Tää näyttää kyllä hienolta, mutta hienohan se oli sekin mistä lähdettiin, hän sanoi ja kuulosti vilpittömältä.

Se, "mistä lähdettiin" oli yhdestä firman mallikirjasta löydetty muunnos jostain perusmallista. Sen me veimme mukanamme silloin kun tapasimme Jukka-miehen ensimmäisen kerran.

Minä olin vähän pöljä ja kysyin, voisinko saada kuvat omaan sähköpostiini. En tietenkään voinut ja tajuan kyllä, miksi. Voisihan joku piirrättää talon pohjia ja käyttää niitä vain omaksi hyödykseen ilman aiettakaan ostaa Jukka-taloa.

Sovimme, että menemme maanantaina katsomaan kuvia toimistolle. Nyt on samanlainen olo kuin aikoinaan ensimmäiseen raskausultraan mennessä: onko kaikki hyvin, vaikka vielä ei näe, tuleeko siitä tyttö vai poika.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Millä lysti maksetaan?

Siihen on monta konstia. Velkaa ei kumminkaan oteta.

Jos kokeiltaisiin vaikka tätä?



Tai sitten ei. On meillä sentään vähän vakavammalla pohjalla oleva rahoitussuunnitelma. Se tarkoittaa sitä, että aiomme myydä kaksi asuntoamme Portsasta ja uskomme, että se riittää yhteen uuteen taloon.

Rahoja ei ihan vielä ole käsissä eikä edes tietoa, milloin tulee ja kuinka paljon. Vielä tällä hetkellä vakituinen osoitteemme on toisessa Portsan asunnoista, toinen on tyhjänä. Sitä toista on remontoitu viimeiset kolme tai neljä vuotta (ainakin) ja nyt se on valmis. Vastaava mestari lupasi järjestää lopputarkastuksen parin viikon päästä ja jos se menee kunnialla, voimme laittaa asunnon myyntiin. Siitä sitten riippuu, mitä ja miten pian jotain muuta tapahtuu.

Tämä Port Arthurin puutaloalue oli 1970-luvulla purku-uhan alla. Sinnikkäät suojelijat saivat alueen säilymään ja nyt Portsa on suosittu asuinpaikka. Suosio näkyy myös hinnoissa, mikä on valitettavaa niiden nuorten ihmisten takia, jotka viihtyisivät täällä ja osaisivat ottaa hyödyn ja ilon irti puutaloasumisen sosiaalisesta puolesta, mutta joilla ei ole varaa tulla tänne. Meillä ei tietenkään ole aihetta valittaa tässä kohtaa.

Muistanko nyt oikein, että 1980-luvulla, kun saimme ensimmäisen asuntolainamme, omia säästöjä piti olla 30 prosenttia asunnon hinnasta? Sen ainakin muistan, että rahojen säästäminen oli työn ja tuskan takana ja sitten vasta se kituuttaminen alkoi kun laina saatiin.

   

perjantai 2. syyskuuta 2016

Miksi emme remontoi vanhaa taloa

Siksi, että sitten meillä ei olisi sitä enää.

Meiltä on monta kertaa kysytty, miksi emme voisi remontoida tätä vanhaa taloa ja asua siinä. Ymmärrän ajatuksen ja sen, miten ihanalta tällainen maalaisidylli näyttää sellaisen ihmisen mielikuvissa, joka ei ole asunut täällä tai missään tämän kaltaisessa.

Tämä nyt vain ei ole sellainen talo, joka vaatisi "pientä laittoa". Jotta täällä voisi asua asiallisesti ja toimivasti, talo pitäisi ensin purkaa alusvaatteisilleen eli hirttä myöten, sitten sen perustukset pitäisi korjata - ei mikään pikkujuttu - minkä jälkeen sisä- ja ulkopuoli pitäisi rakentaa uudestaan. Tänne pitäisi samalla vetää vesijohto ja viemäri, niitähän täällä ei nyt ole.

Mikä vanha talo se enää sen jälkeen olisi?


Pysyköön tämä siis ennallaan, niin kudontatupanikin voi nukkua yönsä rauhassa.

Toinen syy siihen, ettemme ole innostuneita remontoimaan, on halu asua kerrankin uudessa talossa. Me molemmat olemme aina asuneet vanhoissa tai tosivanhoissa taloissa, nykyinen kotimme Turussa on rakennettu 1905. Ehkä on jopa hauskaa ottaa käyttöön koti, jossa kukaan ei ole asunut ennen meitä? Ja jos ei ole, niin lohtu löytyy pihan toiselta laidalta.


torstai 1. syyskuuta 2016

Tontti

Talomme rakennetaan - vai pitäisikö sanoa rakennettaneen - 1,5 hehtaarin tontille Laitilaan. Tonttia meidän ei tarvinnut tähän hätään ostaa, ostimme sen jo vuosituhannen taitteessa. Silloin täällä oli kuvassa näkyvä talo, suuli, aitta, vanha, täysin käyttökelvoton sauna ja navetta. Navetta purettiin viime vuonna tulevan talomme tieltä.

Tämä kaikki maksoi 220 000 markkaa, nykyrahassa noin 50 000 euroa.

 
Aamuaurinko paistaa tässä kuvassa vasemmalta ja laskee illan tultua katsojan selän taakse. Kuva ei näytä sitä, miten paljon ylempänä uuden talon paikka on vanhaan nähden, se selkeni meillekin vasta navetan purkamisen ja puitten kaadon jälkeen. Maisema on minun mielestäni hieno, rauhallinen maalaismaisema. Haaveissani istun terassilla juomassa kahvia suunnilleen tässä, missä kuvaaja on seissyt.

Haaveita riittää, kun matka on alussa. Päättyköön tämä matka miten tahansa, se on ainakin varmaa, että jokin iso muutos asumiseemme on tulossa. Me emme missään tapauksessa voi asua nykyisessä kodissamme, jos jompi kumpi tulee niin krämpäksi, ettei pääse kiipeämään rappusia. Portsan-kodissa Turussa on kolme kerrosta ja portaita joka paikkaan.

Ei tässä mitään vanhainkotia olla puuhaamassa, vaikka siltä ehkä vaikuttaa. Vanheneminen on kuitenkin otettava huomioon ja mitä nyt olen nähnyt, niin useimmille se tuo jotain rajoitteita. Minä tietysti haluaisin olla se teräsmummo, joka pilkkoo yhdeksänkymppisenä klapit, luo lumet ja käy auttamassa nuorempiaan. Jos toiveet ja todellisuus eivät kuitenkaan kohtaa, niin parempi asua jo valmiiksi kodissa, jossa kaikki on yhdessä kerroksessa ja kulku esteetöntä.






tiistai 30. elokuuta 2016

Tämä matka alkaa nyt

Ajatus muuttamisesta syntyi noin kuusi vuotta sitten. Joskus niillä main kerroin julkisesti, että me aiomme muuttaa pois Ruusupensaan takaa. Silloin luulin, että kyse on kuukausista, vuodesta korkeintaan.

Tässä välissä, sen aikeen ja tämän päivän, on paljon muuttuneita suunnitelmia. Ensin oli tarkoitus ostaa talo. Sitten rakentaa jonnekin Turun lähistölle. Tai ehkä kuitenkin ostaa valmis.

Missään tapauksessa ei ollut tarkoitus tehdä sitä, mitä nyt olemme aloittamassa, talon hankkimista tänne:


tänne se nyt kuitenkin on tulossa, kuvassa oikealla näkyvään kohtaan, suunnilleen siihen, missä voi erottaa sinisen tuolin.

Lähetin tämän saman kuvan tänään Jukka-talon edustajalle; tuoli on hänellekin merkkinä siitä, mitä kaavailemme. Tapasimme Turun-edustajan eilen ja kerroimme alustavat suunnitelmamme. Sen enempää ei vielä ole tapahtunut.

Meillä ei ollut mitään erityistä syytä valita Jukka-taloa emmekä tarkkaan ottaen ole vielä valinneetkaan, tarjoustahan tässä odotetaan. Olisimme voineet valita jonkun muunkin ja esimerkiksi Jetta-talo oli pitkään mielessämme ykkösenä.

Odotamme nyt suunnitelmaa ja tarjousta yksikerroksisesta puutalosta, jossa on neljä makuuhuonetta, yhdistetty keittiö-olohuone, iso kodinhoitohuone, iso vaatehuone ja pienehkö sauna sekä kaksi vessaa.

En tavoittele tällä blogilla minkäänlaista taloudellista etua enkä edes ota sellaista vastaan, vaikka tarjottaisiin. Kerron asiat niin kuin ne tapahtuvat, myös sen, mitä kaikki tulee maksamaan.