Siihen on monta konstia. Velkaa ei kumminkaan oteta.
Jos kokeiltaisiin vaikka tätä?
Tai sitten ei. On meillä sentään vähän vakavammalla pohjalla oleva rahoitussuunnitelma. Se tarkoittaa sitä, että aiomme myydä kaksi asuntoamme Portsasta ja uskomme, että se riittää yhteen uuteen taloon.
Rahoja ei ihan vielä ole käsissä eikä edes tietoa, milloin tulee ja kuinka paljon. Vielä tällä hetkellä vakituinen osoitteemme on toisessa Portsan asunnoista, toinen on tyhjänä. Sitä toista on remontoitu viimeiset kolme tai neljä vuotta (ainakin) ja nyt se on valmis. Vastaava mestari lupasi järjestää lopputarkastuksen parin viikon päästä ja jos se menee kunnialla, voimme laittaa asunnon myyntiin. Siitä sitten riippuu, mitä ja miten pian jotain muuta tapahtuu.
Tämä Port Arthurin puutaloalue oli 1970-luvulla purku-uhan alla. Sinnikkäät suojelijat saivat alueen säilymään ja nyt Portsa on suosittu asuinpaikka. Suosio näkyy myös hinnoissa, mikä on valitettavaa niiden nuorten ihmisten takia, jotka viihtyisivät täällä ja osaisivat ottaa hyödyn ja ilon irti puutaloasumisen sosiaalisesta puolesta, mutta joilla ei ole varaa tulla tänne. Meillä ei tietenkään ole aihetta valittaa tässä kohtaa.
Muistanko nyt oikein, että 1980-luvulla, kun saimme ensimmäisen asuntolainamme, omia säästöjä piti olla 30 prosenttia asunnon hinnasta? Sen ainakin muistan, että rahojen säästäminen oli työn ja tuskan takana ja sitten vasta se kituuttaminen alkoi kun laina saatiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti