Talo pitää kalustaa eikä sitä taatusti kalusteta niillä kaluilla, mitä meillä on kaupungissa. Tai otetaan sieltä kirjahylly ja yksi pieni pöytä ja ehkä sentään keinutuoli - keinutuoli pitää kotona olla - mutta muu saa jäädä.
Muistan, kun olin nuori ja muutin pieneen yksiöön ja uhosin äidilleni, joka tarjosi jotain vanhaa huonekalua, etten taatusti ota kenenkään vanhoja tavaroita vaan haluan ihan omat ja sellaiset, jotka olen itse valinnut.
Siinä kävi sitten niin, että otin lopulta kiltisti äidin tarjoaman vanhan keittiönpöydän ja kun yksiössä muuten oli jo isoäitini vanha sänky, ei sinne muuta sopinutkaan. Yhä vielä meillä on äidin peruja oleva pöytä keittiössä ja isoäidin tuolit. Sohva on sentään itse ostettu, mutta sillä on ikää parikymmentä vuotta ja kissakin on sitä osaltaan muotoillut. Joten NYT on aika hankkia ne omat.
Vaan on se vaikeaa. Kävelin pää pyörällä muutaman huonekaluhallin läpi ja ajattelin, että mitä tästä mahtaa tulla?
Kaksi keittiönpöytäehdokasta jäi mieleen.
Ylimmäinen on Ikeasta ja tuo toinen Stemmasta.
Vaikka muutamme uuteen taloomme kahdestaan, tarvitsemme silti ison ruokapöydän. Meidän perhekuntaamme kuuluu jo 12 jäsentä ja vaikka voi olla, että me emme juuri koskaan ole koolla yhtä aikaa, on sen koskaan varalta kuitenkin oltava iso pöytä. Olisihan se hauskaa, jos edes joskus.
En mielestäni ole liian aikaisin liikkeellä huonekaluasiassa. Pelkään, että sorrumme hätäratkaisuihin jotka kaduttavat, mutta joista ei voi luopua kun ne kerran on hankittu.
Kumpi noista nyt olisi parempi? Ikea-pöytää puoltaa se, että se on kymmenen senttiä leveämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti