sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Näin meillä kierrätetään

Kodinhoitohuoneessa on yksi iso, kaksiosainen kaappi. Toinen puoli on siivouskomero ja toisen olemme ristineet kierrätyskaapiksi. Se näyttää tältä:


Kahdella alimmaisella hyllyllä on kassit, joista yhteen laitamme tyhjät pullot, toiseen kierrätysmetallit, kolmanteen jätepaperin ja neljänteen kierrätykseen menevän kartongin. Kolmannella hyllyllä olevan kissanruokapussin vieressä on tavallisesti vielä muovikassi, johon kerätään kaikki kierrätysmuovi. Kannussa on tyhjiä pattereita ja ylimmän hyllyn rasiassa taskujen pohjille kerääntyneitä kolikoita, pääasiassa viisisenttisiä.

Niin ja onhan tuolla myös taskulamppu ja kiikarit, molemmat tuiki tarpeellisia. Täällä maalla sähköt ovat vähän väliä poikki ja pihapiiriin voi milloin tahansa ilmestyä jotain kiinnostavaa kiikaroitavaa eikä silloin ole aikaa etsiä kiikareita, pitää tietää, missä ne ovat.

Laitilan keskustassa on kierrätyspisteitä, jonne viemme kassien sisällön sitä mukaa, kun ne täyttyvät. Ruoantähteet laitamme kompostoriin. Tyhjät lasipurkit viedään myös kierrätykseen.

Tiskipöydän alakaappiin emme laita yhtään mitään muuta kierrätykseen menevää kuin ne ruoantähteet, joita varten siellä on kannellinen kompostiämpäri.

Tämä systeemi toimii hyvin. Roskikseen vietävää jätettä tulee nykyään niin vähän, että kun kahdensadan litran roska-astiamme tyhjennetään kerran kuussa, se on tavallisesti vain puolillaan.

Kaikenlaista jätettä tulee silti valtavan paljon enemmän kuin silloin, kun olin lapsi ja asuin silloinkin pienessä omakotitalossa. Meitä oli siellä neljä ihmistä mutta ei yhtään roska-astiaa. Missään ei silti ollut mitään roskakasoja. Muovijätettä ei juuri tullut - jos jostain saatiin joku muovipussi, se pestiin ja talletettiin tulevaa käyttöä varten. Mitään valmisruokia ei ostettu vaikka niitä olisi kaupoissa ollutkin. Lihat ja kalat tuotiin kotiin käärepapereihin kiedottuina ja paperit poltettiin saunan pesässä. Sanomalehdet vietiin paperinkeräykseen, ruoantähteet huusin taakse kaatopaikalle rottien iloksi.
Ongelmajätteet vasta näppärästi hävitettiinkin, ne vietiin hämärän hyssyssä naapurin metsään. Siellä oli koko kylän epävirallinen ongelmajätepiste. Tällaista oli kotien jätehuolto 1960-luvulla.

Tiedän, että meillä on vielä pitkä matka todella vihreään ja kaikin puolin hyväksyttävään elämään. Tuskin pääsemme siihen koskaan, tuskin pyrimmekään. Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tähän systeemiin enkä oikein tiedä, mitä vielä voisi tehdä paremmin. Voisiko?



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti