Sitten joskus, kun istun suunnilleen tuolla oikealla, missä näkyy valkoinen ovi, siinä ikkunoiden edessä sohvalla, toivon, etten enää muista, miltä muutaman sentin päässä varpaitteni alla näyttää. Tuo vihreä putkisto saa kaikin mokomin hoitaa virkaansa hyvin ja lämmittää lattian mukavaksi, mutta toivottavasti siitä ei tarvitse koskaan enää tietää sen enempää.
On siinä putkea jos letkuakin, jestas sentään.
Lattiavalu ei siis ollut vielä tällä viikolla, mutta ensi viikolla voi olla, kaiken pitäisi nyt olla valmista sitä varten.
Muutamia pieniä asioita on tässä matkan varrella jäänyt kesken ja niiden hoitamista niin ikään odotellaan. Esimerkiksi peltikatosta jäi puuttumaan noin 30 sentin pala kun peltiä oli liian vähän.
Tänään, kun ajoin rakennukselta pois, jäin vähäksi aikaa pellon reunaan seuraamaan yläpuolella liitelevää kotkaa. Kotka se on, mutta mikä tarkemmin, sitä en tiedä. Mahtava lintu asuu ihan jossain nurkilla ja on tainnut jo muutaman kerran pelotella Mimmi-kissankin henkihieveriin, niin kauhuissaan vanha kissarukka on sännännyt kohti kotia. Kotkahan pystyy hyvin tappamaan kissan.
Meidän tuleva kotimme on todella lähellä luontoa, joka merkityksessä. Ympäristössä pyörii koko ajan susia, ilveksiä ja villisikoja, onpa karhukin joskus kulkenut ihan liki. Missään muualla eteläisessä Suomessa ei tietääkseni ole niin paljon susia kuin täällä. Karjatilalliset ja monet muutkin ovat kyllästyneitä ja peloissaan kun sudet käyvät ihan rappusilla asti, mutta eipä nytkään tullut yhtään kaatolupaa, vaikka niitä haettiin.
Minun mielestäni olisi parempi myöntää laillinen lupa susijahtiin. Ihmisen lainkuuliaisuudella on rajansa silläkin ja kun kärsivällisyys loppuu, otetaan oikeus omiin käsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti