Tämä on nyt lopullista

Myimme toisenkin asuntomme Portsasta, kodin, jossa asuimme lähes 32 vuotta. Nyt meillä ei ole enää mitään taloudellisia kiinnityksiä minnekään muualle kuin tänne uuteen kotikaupunkiimme Laitilaan. Henkisiä tietysti sitäkin enemmän, asuvathan kaikki tyttäret perheineen Turussa.

Ja muistot, tietysti.

Syksyllä 1986 juuri näihin aikoihin teimme muuttoa. Punainen rättisitikka keinahteli ahkerasti Humalistonkadun ja Ratakadun väliä ja kuljetti omaisuuttamme, aika vähäistä kuitenkin. Suurimmat erät taisivat syntyä - kuten nytkin - kirjoista ja patjasta, joka jostain syystä teki monta reissua edes ja takaisin ennen kuin saimme kammettua sen autosta ulos.

Edessämme oli kova talvi. Pakkasta oli pitkään ja se oli tosi pakkasta se.

Kuva ei ole vuodelta -86 vaan vähän myöhemmältä ajalta. Myöhemminkin on ollut lunta ja pakkasta, niin uutta, että kaupunki näyttää erehdyttävän puhtaalta.

Ensimmäinen talvi oli ehkä vaativa, mutta en muista sitä enää. Oli hauskaa asua omassa kodissa ja suunnitella tulevia remontteja. Tutustua vähitellen naapureihin, joiden kanssa sitten kesällä ja monina tulevina kesinä vietettiin paljon aikaa pihalla.

Siihen aikaan taloyhtiössä asui vielä monia vanhoja ihmisiä. Nurmen pappa, herrasmies, joka oli asunut huoneen ja keittiön kodissaan 50 vuotta. Luodon täti, joka jäi kohta leskeksi ja joka sittemmin tykkäsi seurustella kesäaikaan avoimesta ikkunastaan pihan väen kanssa. Otimme hänet mukaan, kun Portsan Pubi avattiin ja kävimme isolla joukolla katsastamassa paikan ja edelleen joka joulu asettelen tarjottavia kolmiosaiseen vatiin, jonka saimme häneltä kiitokseksi jostain pienestä palveluksesta. Tädin seinän takana asui vanha nainen, jonka nimeä en nyt muista vaikka äsken vielä muistin ja jolla vielä 80-luvun alkupuolella kuului olleen iäkäs miesystävä, joka oli aikoinaan rakentamassa Mikaelinkirkkkoa.
Pihaan kuuluivat myös Götte ja Fransi, toraisa pari, joka vietti kesäpäivänsä penkillä keittiönsä ikkunan alla. Vasta hiljattain kuulin, että äkäinen pieni Götte oli entinen sirkusprinsessa, trapetsitaiteilija muistaakseni. Siinä he istuivat, tarkkailivat pihaa ja olivat varmaan sitä mieltä, että nykyajassa ei ole juuri mitään hyvää. Me nuoret naureskelimme heidän tapaansa riidellä alituiseen ja olimme varmoja, ettei meistä koskaan tulisi sellaisia...

Kuolleita kaikki.

Meille syntyi lapsia ja kun niitä syntyi muillekin, oli pihassa paljon elämää. Kesällä ovet pidettiin selkoselällään, kahvit juotiin rappusilla ja usein jonkun naapurin kanssa. Pidettiin pihajuhlia ja talkoita. Minä olin innostunut istuttamaan kaikenlaista. Kuvan ruusupensaat ovat istuttamiani, samoin eri puolilta pihaa löytyvät köynnöshortensiat, kartiovalkokuusi ja kuunliljat, jotka ovat tehneet jo lukemattomia jälkeläisiä. Osallistuimme pihakilpailuun ja voitimme ammattilaisen tekemän pihasuunnitelman. Toteutimme sitä parhaamme mukaan, yhteistuumin. Istutimme muun muassa muutamia marjapensaita lasten iloksi.

Muutaman vuoden päästä taloon muutti nainen, jonka mielestä kaupungissa kasvavat marjat ovat myrkyllisiä. Pensaat revittiin pois. Minua harmitti, mutta yhteispiha on yhteispiha.

Me hankimme kesäpaikan ja minulla ei enää ollut aikaa eikä intoa kaupunkipihalle. Nyt toinen noista ruusupensaistakin on jo hävitetty.

Tässä pihassa ja talossa on pidetty ristiäisiä, lastenjuhlia, rippijuhlia, ylioppilasjuhlia ja juhlia muuten vain. On lähdetty häihin ja hautajaisiin. Nuorena oli helppoa ja luontevaa tutustua ihmisiin ja tuntea kuuluvansa joukkoon, vanhempana ei enää niinkään. Oli hyvä aika lähteä pois.

Myimme asunnon keskimmäiselle tyttärelle ja hänen miehelleen. Tuntuu tosi hyvältä, että elämä jatkuu näin, menee eteenpäin. Näin sen kuuluu mennä, ihmiset asettuvat hetkeksi omaan kohtaansa historiaa ja jatkavat taas kun ovat toivottavasti parhaansa tehneet.

Olen seissyt tuolla keittiön ikkunassa varmaan tuntikausia vilkuttamassa pois lähteville vieraille ja omille. Viimeksi, kun lähdin tuolta, pieni tyttärentytär seisoi tuolilla ikkunan takana ja vilkutti minulle. Hän tuskin tulee muistamaan aikaa, jolloin Portsa ei ollut hänen kotinsa.