Kuvakulma on vähän huono, mutta se johtuu siitä, että rajasin kuvasta pois pahviröykkiöt, jotka odottavat ulko-oven edessä huomista kaatopaikkakeikkaa.
Vaatekaapin lisäksi meille on nyt hommattu tuosta mainiosta ruotsalaisesta huonekalu- ja lihapullapaikasta kaksi yöpöytää, kaksi hyllykköä, peili, lamppuja ja ruokapöydän alla häämöttävä matto.
Tykkään Ikeasta. Siitä, että siellä on halpaa, siitä, että siellä on paljon nättejä huonekaluja mutta myös siitä, että Ikea yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Tuntuu mukavalta ajatella, että tismalleen samanlaista vaatekaappia kuin me hankimme, kyhäävät samaan aikaan kokoon vaikkapa ranskalaiset Pierre ja Isabelle, islantilaiset Aslaug ja Hjörtur tai puolalaiset Augustyn ja Elzbieta. Samaa ihmetystä kokoomisohjeen kanssa, samoilla painotuksilla sanottuja kansallisia voimasanoja.
Kansainvälistä yhteyttä ja yhteisymmärrystä kerta kaikkiaan.
Arvostan tietysti suomalaista työtä ja suomalaista osaamista. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö voisi arvostaa kenen tahansa tekemää työtä ja kenen tahansa osaamista missä päin maailmaa vain. Meillä omasta osaamisestamme puhutaan, ikään kuin kaikki jostain muualta tuleva olisi jotain epäilyttävää kakkosluokan puuhastelua.
Tämä ei sitten ollut maksettu mainos. Ikea sai ihan täyden hinnan ostoksistamme ja kävimme vielä syömässä niitä lihapulliakin, niistä myös maksoimme.
Seuraavaksi pitäisi löytää uusi sohva tuon vaalean tilalle, tuohan on vain lainassa vanhasta talosta ja moneen kertaan hiirenpissan tahrima.
Sohvaa ei kuitenkaan hommata Ikeasta, sohva-asioissa minä en heihin luota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti