Miksi ovet ei aukene meille? Onko rotumme syytä tää?
On. Viime keväänä vanhan talon oven taakse ilmestynyt ketunpoika on nyt mennyt menojaan, kasvanut isoksi tai joutunut isompien ja vahvempien saaliiksi. Tai tautien.
Katsoin tänään Petonettiä, sivustoa, jolle kerätään suurpetohavaintoja Laitilan seudulta. Sen mukaan tässä lähellä on nähty villisika, useita susia sekä paljon ilveksiä. Minä en ole nähnyt yhtään, en välitäkään.
Välillä kun oli jo lunta, pihalle ilmestyi isoja tassunjälkiä. Ehkä ne kuuluivat sudelle, mutta yhtä hyvin kookkaille metsästyskoirille, joita joka syksy juoksee pihan poikki tutkapannat kaulassa. Metsästäjiä on joka päivä ja myöhään illallakin. Pilkkopimeästä kuuluvat laukaukset ovat epämiellyttäviä ja päivälläkin pelästyn, kun tienposkessa yhtäkkiä seisoo mies kivääri kädessä.
Metsästyskoirat tekevät työtään keskittyneinä. Ne eivät piittaa mistään muusta kuin jäljestään, eivät vieraista ihmisistä, kissoista, eivät edes muista koirista. Yleensä. Muistan kerran, kun rakas Nonna vielä eli ja olin sen kanssa kävelyllä ja törmäsimme metsästyskoiraan. Se innostui ihanasta kullanvärisestä koirastamme niin, että unohti oitis mitä oli tekemässä ja lähti hölkkäämään meidän peräämme. Ehkä se on sittemmin päätynyt Metsästyskoirasta seurakoiraksi -palstalle.
Asiasta toiseen: kävimme huonekaluostoksilla. Meillä ei vielä ole olohuoneessa kunnon kalustusta, on vain vanhasta talosta lainassa oleva kulunut sohva ja matto.
Suhtauduin aika skeptisesti siihen, että pystyisimme hankkimaan kaiken tarvittavan yhdellä reissulla. Ei olisi kannattanut, sillä muutaman tunnin kiertelyn jälkeen olimme tehneet kaupat sekä sohvasta, matosta, sohvapöydästä, kahdesta nojatuolista että yhdestä lampusta. Ovatko ne nyt juuri sellaisia, kuin halusin tai halusimme, tuskin, mutta emme me edes tienneet, mitä lähdimme etsimään.
Silmä tottuu. Ja ehkä niistä pääsee eroon, jos ne osoittautuvat ihan kamaliksi.
Huonekalut tuodaan ehkä vasta ensi vuoden puolella. Se valaisin meillä jo on, sen me ostimme huoltoasemalta, kun kävimme juomassa sohvakauppojen harjakaiskahvit.
6.12. Pakko lisätä jälkikirjoitus. Sanoin tässä eilisessä päivityksessäni, etten olen nähnyt mm. susia enkä välitäkään nähdä. Tänä aamuna susiemo kahden pennun kanssa ylitti talomme edessä olevan pellon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti