Työtapaturma

Kuva: Mari Starck/Hike´n Joy

Kuvassa on onnellinen retkeilijä, mutta oikeasti olen juuri nyt enemmän vaivojen runtelema mummo. Jouduin nimittäin työtapaturmaan ja niinkin erikoisessa paikassa kuin omassa työtuolissani: kumarruin vauhdilla ottamaan kameraa vieressäni lattialla olleesta kameralaukusta ja onnistuin jotenkin runnomaan kylkiluuni tuolin käsinojaan. Se ei ole poikki, se luu, mutta ehkä vähän murtunut.

Kaikkea sitä.

Kirjoitin äsken ainakin kolme tuntia yhtä pikku juttua, johon normaalisti menee kolme varttia korkeintaan. Nyt aikaa kului, sillä opettelin samalla käyttämään uutta toimitusjärjestelmää. Se on yhden tilaajani käyttämä järjestelmä ja minun oli nyt aika opetella se. En ole koskaan hihkunut ilosta kun eteeni työnnetään jotain vähääkään teknistä, mutta aina olen niistä kumminkin selvinnyt. Niin nytkin. Enkä tietenkään haluaisi palata siihen aikaan, kun juttuja kirjoitettiin raskailla kirjoituskoneilla ja virheet korjattiin korjauslakalla. Huh, puistattaa ajatuskin.

Meillä oli muuten lopputarkastus talossa. Tai joku sen tapainen, sillä ei täällä kukaan ollut tarkastamassa mutta korjaamassa käytiin kun ensin kerroimme mitä korjataan. Ulko-oven edestä puuttunut lista on nyt paikoillaan ja kuistin ratkenneet saumat korjattu.

Nuohooja tulee huomenna ja sitten uuden talon piippu nuohotaan ensimmäisen kerran. Maanrakennusurakoitsija tulee -ehkä - ensi viikolla.