Tänään on tapaninpäivä. Olemme viettäneet uudessa talossamme jo toisen joulun ja yhä vain tämä tuntuu uudelta.
Joulun rutiinit menivät rikki, kun lähdimme miehen kanssa aattona Turkuun. Kaikki muut aatot olemme aina viettäneet kotona, hyvinkin samanlaisen kaavan toistuessa joka vuosi. Joku ehkä luuli, että me haluamme tehdä juuri niin, ehkä itsekin luulimme, mutta nyt, kun kaikki tehtiin toisin, joulusta tuli ihan yhtä hyvä kuin ennenkin. Kävimme yhden tyttären luona syömässä ja toisen luona kahvilla ja siinä välissä viemässä kynttilän hautausmaalle.
Tänään koko suuri perheemme oli täällä. On mukavaa, kun on iso pöytä jonka ääreen kaikki 13 mahtuivat. Sitten otettiin valokuvia - joita en aio tässä jakaa - ja niistä näen, että alan yhä enemmän muistuttaa äitiäni.
Se kai on vääjäämätöntä. Äiti oli kyllä kaunis nainen, ei minulla sen suhteen valittamista ole, mutta ne ilmeet. Miten äiti otti valokuvailmeen ja kuinka minä inhosin sitä ja ajattelin, että hän voisi vain olla oma itsensä, yrittämättä yhtään mitään. Ja nyt kun katson omia kuviani niin eikö vain se pahuksen valokuvailme istu minun naamallani.
Se ilme kun yrittää näyttää tuoreelta vaikka päiväys meni jo.
Jouluun on aina liittynyt valokuvaaminen. Eräänä jouluna joskus 1970-luvun alussa minun isoäitini tuli meille. Taas otettiin kuvia ja se olikin iso operaatio, isän vanhalla kameralla. Ne kuvat ovat minulla jossain; isoäiti tapittaa suoraan kameraan pyöreillä silmillään ja äiti istuu sen ajan hittituote, peruukki päässään. Peruukit vapauttivat naiset papiljotit päässä nukkumisesta, mutta muuten ne olivat hirveitä. Äidilläkin joku halpahalliperuukki kun parempaan ei ollut varaa.
Nyt heitä kumpaakaan ei enää ole. Välissä on otettu muita joulukuvia. Ihmisiä on tullut ja mennyt. Joulupöydän ympäriltä häviää aina joku ja tilalle tulee joku, joka hetken aikaa tarvitsee syöttötuolia. Sitten heistä kasvaa isoja ja oma vuoro poistua kuvasta on aina vain lähempänä.
Toivottavasti ei kuitenkaan vielä pitkään aikaan. Elämä on niin mielenkiintoista ja täynnä tekemättömiä asioita ja mahdollisuuksia, joihin voisi tarttua. Ja tuo pihakin pitäisi saada kuntoon, se nyt ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti