lauantai 14. lokakuuta 2017

Ei tämä niin leppoisaa ole, sanoo vanha valittaja

Olin kaksi yötä Turussa ja kun tulin takaisin maalle, täällä oli kylmä. Makuukamarissa oli vain 15 astetta eikä keittiössä juuri sen enempää. Ulkona on niin märkää, että - no, kyllä jokainen tietää, kuinka märkää on kun on satanut monta päivää perätysten.

Lapsena haaveilin kaupungissa asumisesta ja siitä, miten hienoa olisi kävellä pikkukengät jalassa katukäytäviä pitkin. On se kyllä ollutkin ihan hienoa ja kaupungin parhaita puolia on juuri se, että joka paikkaan voi kävellä. Täällä ei oikein voi, tai voi huvikseen, mutta mitään asiallista asiaa ei voi lähteä toimittamaan kävellen koska joka paikkaan on niin paljon matkaa.

Juuri äsken kävin kävelemässä huvikseni, mutta koska alkaa jo hämärtää, en arvannut mennä kovin pitkälle. Tässä lähistöllä pyörii susi ja vaikka en usko, että tällaisen sitkeän eukon liha sille maistuisi, on ajatus hämärässä tuijottavasta hukasta hieman epämiellyttävä.

Luin muuatta viehättävää blogia, jossa pariskunta osti vähän samanlaisen vanhan talon kuin tämä, missä juuri nyt istun ja kirjoitan. Rouva postaa kauniita kuvia ja vakuuttaa maalla asumisen ynnä downshiftaamisen ihanuutta. Hän saa sen vaikuttamaan kadehdittavan hauskalta, mutta en kadehdi kun tiedän, millaista tämä todellisuudessa on.

En ihan ymmärrä, mitä downshiftaamista eli leppoistamista se on, että vaihdetaan napin painalluksella toimivat mukavuudet vaivalloiseen vesien kanniskeluun, polttopuiden tekoon, huusissa hytisemiseen ja savuttavien hellojen sytytysyrityksiin, jos ei samalla voida karsia elämästä jotain pois, työntekoa esimerkiksi. Minun järkeni ja oman kokemuksenikin perusteella elämä tulee tuollaisella leppoistamisella monin verroin vaivalloisemmaksi.

Täällä vaan valitetaan, totta.

Rakennustyömaalla on seuraavaksi edessä jotain mittauksia. Niitä tullaan tekemään ylihuomenna. Tehtaalta tuli kuvia keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteista. Perustoimitukseen kuuluu vaatekaappi jokaiseen makuuhuoneeseen, mutta jätimme ne pois siitä huoneesta, josta tulee minun työhuoneeni. Samoin kävi eteisen kaapeille; taloon kuuluu isoja peilikaappeja, joista en yhtään tykkää.

Pian täytyy päättää, millaiset ovet keittiön kaappeihin otetaan sekä myös työtason väri ja materiaali. Kalustesuunnitelmat on lyötävä lukkoon marraskuun puoleen väliin mennessä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti