tiistai 24. heinäkuuta 2018

Jokaisella pitäisi olla oma huone


Kannan muuttotavaraa välivarastona toimivasta vanhasta talosta tänne uuteen minkä helteeltä jaksan. Työhuoneeni kirjahylly täyttyy.

Iloitsin siitä, että voin laittaa hyllyyn vain niitä kirjoja, jotka ovat minulle tärkeitä. Silti, ennen kuin tajusin mitä olin tekemässä, tungin alahyllyille papereita ja kansioita, jotka eivät liity minuun eivätkä edes mieheen vaan ovat jotain epämääräisesti perheeseen kuuluvia, jotain jota ei voi poiskaan heittää.

Vasta silloin tajusin, että tämä nimenomainen huone on nyt minun eikä tänne tarvitse säilöä mitään, mitä en halua. Tämä on minun ensimmäinen oma huoneeni ikinä.

Meillä molemmilla on täällä uudessa talossa oma huone. En puutu millään tavalla siihen, miten mies sisustaa huoneensa tai mitä tavaroita hän sinne vie tai on viemättä. Miehen huone on hänen yksityisalueensa kuten tämä huone on minun.

Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oma huone tai edes joku tila, joka on vain hänen. Uskon, että sillä ehkäistäisiin jopa avioeroja kun jatkuvan yhdessäolon ahdistamien ihmisten ei tarvitsisi lähteä etsimään itseään mistään kodin ulkopuolelta. Ihminen tarvitsee rauhaa ja yksinoloa ja tunnetta siitä, että voi itse päättää asioistaan ilman alituisia kompromisseja.

Kodit taitavat usein olla enemmän naisten kuin miesten omia. Naiset päättävät miten asutaan ja kuinka sisustetaan. Miehen osaksi jää naisen remontti-ideoiden toteuttaminen siinä toivossa, että ideat joskus loppuvat ja kaikki on valmista. Koti voi olla tosi kaunis, mutta miehellä ei ole mitään paikkaa siellä, ei epämukavassa talonpoikaissohvassa sen paremmin kuin taidokkaasti aseteltujen sohvatyynyjen ja shaalien keskellä. Sama kodittomuuden tunne voi vaivata myös naista, silti, vaikka hän näennäisesti hallitsisi koko kotia. Naisella voi olla kaikki tila hoidettavanaan mutta ei mitään omaa.

Vanhoille pariskunnille - sellainen mekin jo olemme - markkinoidaan pieniä asuntoja, mummon- tai vaarinmökkejä. "Kompaktit" kopperoiset koostuvat ehkä pienestä tupakeittiöstä ja pikkuruisesta makuuhuoneesta. Siellä sitten pitäisi viettää loppuelämä toisen krämpän ja ärtyisän tyypin kanssa, pienissä tiloissa, pääsemättä minnekään pakoon.

Pieniä vanhuudentiloja perustellaan sillä, että ne on helpompi hoitaa kuin isot. Pötypuhetta. Jos ei jaksa siivota, ei jaksa siivota isoa eikä pientä. Ja jos siivottomassa pitää elää, valitsen miettimättä sen ison.

Oma huone, mikä ihana ajatus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti