sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Talotekniikasta

Uusi omakotitalo on monimutkainen laitos. Kaikkien koneiden ja laitteiden tarkoituksena on tietysti tehdä elämästä mukavaa mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Toissijainen, joskaan ei yhtään vähemmän velvoittava tarkoitus on myös täyttää rakennusmääräyksiä, joissa ei aina tunnu olevan järjen häivää.

Oman rakennushankkeemme suunnitteluvaiheessa olimme vielä sitä mieltä, että talo lämpiäisi maalämmöllä. Lopulta maalämpö kuitenkin hylättiin kokonaan ja päälämmönlähteeksi valittiin Tulikiven vesikiertoinen takka. Lisäksi meille on tulossa aurinkopaneeleita sekä vesi-ilmalämpöpumppu. Konehuone näyttää tältä:


Kuvassa näkyvät laitteet ovat vasemmalta ylhäältä lukien lämpimän veden paisuntasäiliö, jonka alapuolella on harmaa painesäiliö vesipumpulle. Sininen pötikkä on rauta-mangaanisuodatin. Oikealla ylhäällä on ilmastointilaite ja sen alapuolella 500 litran hybridisäiliö. Oikealla näkyvät mustat putket odottavat niitä aurinkopaneeleita ja vasemmalla on tilaa vesi-ilmalämpöpumpulle. Se, ettei viimeksi mainittuja vielä ole johtuu siitä, ettei niihin juuri nyt ole varaa.

Takka puolestaan on tämä tässä:


Takasta lähtee, ylhäältä oikealta, kupariputkia, joissa vesi kiertää lattialämmitykseen. Tätä laitosta emme ole vielä testanneet joten en tiedä sitäkään, miten tuo sivussa oleva leivinuuni kuumenee. Pitää odottaa viileämpiä ilmoja.

Puita, joita tämä takka tulee nielemään, saamme ilmaiseksi omasta pikku metsästämme. Olemme täysin tietoisia siitä, että vanhemmiten emme enää jaksa tehdä pieniäkään metsätöitä, mutta sitä varten on näitä muita systeemejä.

On mielenkiintoista nähdä, mitä talossa asuminen tulee maksamaan varsinkin sitten, kun kaikki suunnitellut laitteet on saatu käyttöön.

Vesi meille tulee porakaivosta ja jätevedet menevät asianmukaisiin jätevedenkäsittelypyttyihin, joista en edes yritä kertoa enempää. Isoja ovat, sen tiedän.

Vedenkäsittelyssä uuden ja vanhan talon kontrasti on valtava. En tiedä, miten oikein suhtautuisin siihen, että kahden ihmisen melko vaatimatonta talousvettä käsitellään niin pontevasti ja lähes tieteellisen tarkasti kun se tähän asti on käynyt niin, että haen kaivosta ämpärillisen vettä ja kuskaan siitä jonkin ajan kuluttua suurimman osan likaämpärillä ulos. Se, mitä jää, menee alas kompostoivan ulkohuusin reiästä. Jollain tavalla tämä menetelmä tuntuu paljon järkevämmältä kuin se, mikä nyt uudessa talossa on.

Mutta tämä on nyt tätä nykyaikaa ja meidän vanhojenkin on pysyteltävä ajan hermolla. Kehitys kehittyy ja sitä rataa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti