Aloitin kirjojen kantamisen vanhasta talosta uuteen ja päätin tuulettaa ne ennen sisälle viemistä. Kuvassa näkyy kaikki, mitä sain tässä asiassa valmiiksi, sillä homma oli aivan liian vaivalloinen. Loput kirjakuormat punnersin sisään ilman tuuletuksia.
Osa Portsassa olleesta kirjahyllystämme on nyt minun uudessa työhuoneessani. Koko hylly ei mahtunut eivätkä mahdu kaikki kirjatkaan, eivät minnekään.
Mitä enemmän täällä talossa hääräilee, sitä enemmän tämä alkaa tuntua kodilta. Samalla huomaa asioita, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. Ainakin pistorasioita olisi pitänyt laittaa enemmän ja eri paikkoihin. Esimerkiksi tässä kuvan huoneessa on kaksi seinää, joilla ei ole lainkaan pistorasioita. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että vaikka huone on mukavan iso ja sinne sopii hyvin esimerkiksi iso nojatuoli lukupaikaksi niin lukulamppuun ei saa valoa muuta kuin jatkojohdon avulla. Keittiössä taas on pistorasia ihan kummallisessa paikassa keskellä kaakelointia, vesihanan lähellä. Nämä olisi pitänyt huomata ajoissa.
Eipä sillä, kaikesta siitä, mitä ei heti ollut tarjolla, seurasi aina pahaenteinen Lisäkustannus. Jatkojohtokin on ihan kelpo keksintö kun paremmin ajattelee.
Mainitsinko jo jotain Pihlan ikkuna-asentajasta? En maininnut eikä ollut aihetta kun sellaista ei tänäänkään näkynyt. Talon valmistuminen on pian 14 viikkoa myöhässä. Toisaalta tuntuu hullulta, että se jäi näin pienestä asiasta kiinni, mutta toisaalta taas asia ei ole lainkaan pieni jos meidän pitäisi asua talossa, jonne milloin tahansa on tulossa joku tekemään ikkunaremonttia - sitähän se käytännössä on.
No, nyt ei huvita puhua koko asiasta enempää. En ollenkaan usko, että asioista puhuminen ja niiden vatvominen on aina viisasta, joskus sillä voi vain sotkea itsensä entistä syvempään suohon.
Kirjoja muuttaessani käteeni osui ensimmäisenä pieni runovihko. Sen sisäsivulla oli omistuskirjoitus: "Siskolle lämpimin ajatuksin 15.3.1978. Klaus". Hannu Salakan Kesä kesältä syvemmin oli veljen syntymäpäivälahja minulle.
Rakasta, ainoaa veljeäni ei enää ole, mutta katselen usein hänen kuvaansa ja mietin, mitä hän tekisi tai sanoisi missäkin tilanteessa. Ehkä hän nyt laittoi runokirjan minun käteeni, sillä Salakan säkeet sopivat tähän kohtaan hyvin:
En saa mitään järjestykseen,
en ole teidän veroisenne.
Asioista ei ole ongelmiksi asti
ja kesä kesältä syvemmin
käyvät elämän liikkeet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti