Maa oli aamuyön aikana muuttunut valkoiseksi ja tuuli niin lujaa, että lipputanko painui kaarelle.
- Oi voi, sanoi mies, ne vois tehdä paljonkin. Ne vois tehdä lumiukkoja. Ei täällä kyllä mitään rakentamaan pysty.
Timpurit eivät tulleet tänään, tuskin huomennakaan. Heidän piti tulla maanantaina, mutta on sattunut joku vastoinkäyminen emmekä tiedä, koska ja ketkä tänne ovat tulossa. Työmaapäällikkö soitti asiasta edellispäivänä ja lupasi pitää meidät ajan tasalla. Nyt on torstai.
Jotain sentään tulee. Tänään tontille kipattiin valtaisa kuorma villaa. Kattopellitkin on tuotu. Kaikkea alkaa olla niin, että niistä nyt uskoakseni saisi jo jonkunmoisen talon koppuloitua.
Meillä ei ole kiire, mutta talvi on ikävän näköinen. Toivottavasti kaikki tontillamme oleva tavara pysyy käyttökelpoisena.
Tärkeintä on kuitenkin se, että timpurit - keitä sitten ovatkaan - osaavat asiansa. Se on ihan ehdottoman tärkeää.
Teen paljon töitä erilaisten yritysten kanssa ja joka puolelta kuuluu nyt sama valitus: osaavista tekijöistä on pula. Viimeksi tänään eräs yrittäjä valitti ihan huutavaa pulaa. Pahin pula kuuluu olevan rakennusalan yrityksissä. Näinkö se näkyy myös meillä?
Miten minulla pyörii nyt päässä muistikuvia jostain kaukaa lapsuudesta? Muistelen muuatta Juoppo-Rauskia, paikkakunnalla tunnettua maalaria. Rauskilla oli polkupyörä ja valkoiset haalarit ja jos hän ei ollut juovuksissa, hän oli kuuleman mukaan melko tolkullinen ammattimies. Rauski tosin oli juovuksissa lähes aina.
Tolkullisten ammattimiesten sarjassa Juoppo-Rauski oli se viimeinen vaihtoehto.
Juoppo-Rauski lie ollut manan majoilla jo hyvän aikaa. Hyvä niin, sillä minä olen joka tapauksessa luottavainen ja uskon, että kaikki menee hyvin. Vain kaikkein pahimmissa skenaarioissani, vain ihan hetkittäin, Rauski taluttaa polkupyöräänsä meidän pientä metsätietämme pitkin, pistää sen nojalleen suulin nurkalle ja ilmoittautuu töihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti