Vielä tänään en voi laittaa kuvaa työmaasta, en ole saanut otettua. Nythän on pimeää melkein aina ja tänään on myös satanut suurimman osan päivästä.
Laitetaan sen sijaan kuva vaikka näistä. Syyskukat keittiön ikkunalla.
Katselimme miehen kanssa rakennustöitä tuosta ikkunasta ja olimme kerrankin yhtä mieltä jostain: mikä onni, ettei päähämme missään vaiheessa pälkähtänyt rakentaa itse, ei edes osaa talosta.
Ainoa, minkä aiomme tehdä itse, on tapetointi ja sekin vain sen takia, etten usko löytäväni sopivaa tapettia siitä valikoimasta, mitä meille tarjotaan. Tosin en ole vielä koko valikoimaa edes nähnyt.
Vähän minua säälittää, kun nuo rakennusmiehet joutuvat työskentelemään marraskuun ikävissä keleissä, joissa minä itse en pystyisi tekemään mitään järkevää. Olin tänään jutunteossa erään mieskuoron keikalla ja kauhistuin jo sitä, että kuoro esiintyi ulkona. Ulkona!
Palelen herkästi, vihaan sitä ja sen takia kuvittelen, että kaikki muutkin palelevat. Kävin aamupäivällä rakennustyömaalla vähän säälimässä rakennusmiehiä mutta he vakuuttivat, etteivät tarvitse sääliä, ovat kuulemma tottuneet ja pärjäävät oikein hyvin.
Nyt tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti