Kuinka vanhana saa vielä rakentaa talon?

Rakennuksella ei ole tällä viikolla tapahtunut mitään. Nyt on torstai-ilta.

Tontilla on tapahtunut sen verran, että takkatoimitus tuli. Takkamestaria on informoitu eli kerrottu, ettei muuraushommiin ole asiaa vielä pitkään aikaan. Aikataulun mukaan murauksen piti kai olla tällä viikolla.

Yritin äsken etsiä tietoja siitä, mikä on omakotirakentajien keski-ikä. Aika lyhyen ja ponnettomaksi jääneen etsinnän päätteeksi löysin muutaman vuoden takaisen tiedon Turusta: suurin osa omakotitalon rakennuttajista on reilusti alle 30-vuotiaita. Muutamat 60 + -ikäiset mahtuvat mukaan poikkeuksina.

Kerron blogiotsikkoni alla, että me olemme keski-ikäisiä. Se on ehkä vähän kaunisteltu totuus. Minä olen hyvin paljon lähempänä kuuttakymmentä kuin viittäkymmentä  ja miehellä häämöttävät jo seitsenkymppiset.

Ikä on vain numeroita, sanotaan. Ei se ihan niin ole. Kyllä ikä tuo myös kaikenlaisia vaivoja, joita ensin kuvittelee tilapäisiksi ja sitten tajuaa, että ne ovat pysyviä ja pahenevat vaan. Tulee kankeaksi ja näkö huononee dramaattisesti. Ulkonäkökin, mutta sitä ei onneksi itse enää näe edes suurentavasta peilistä.

Toisaalta ikä tuo myös viisautta. Nuorena olisi voinut lähteä rakentamaan täysin epärealististen ja yltiötoiveikkaiden laskelmien perusteella ja päätyä sitten kauheisiin vaikeuksiin. Tietoa etsiessäni luin sellaistakin, että jotkut parikymppiset tulevat rakentajat eivät osaa ajatella, että siinä uudessa talossa myös eläminen maksaa, ei vain sen tekeminen. Kun tuohon ja isoon pankkilainaan lisätään vielä pari pientä lasta, ollaan äkkiä siinä tilanteessa, jossa lapset pääsevät pakkaamaan viikko-ja-viikko  -reppujaan.

Löysin vielä uutisen tutkimuksesta, jonka mukaan keski-ikä alkaa 53-vuotiaana. Ehkä sitten kuitenkin?

Ainakin jutun listaamat merkit sopivat: kankeus, muistin pätkiminen, valituksen lisääntyminen ja se, ettei enää pysy uusimman teknologian perässä. Sekin sopii, että vaatteensa alkaa valita enemmän mukavuuden kuin tyylikkyyden perusteella ja että baari-illat eivät enää kiehdo.

Ympäristön asenteet tällaisten keski-ikäisten rakentajien aikomuksia kohtaan ovat myös mielenkiintoisia. En muista, että ketkään muut kuin tulevan kotimme lähimmät naapurit olisivat kannustaneet meitä muuttamaan pysyvästi maalle. Muilta on tullut enemmän tai vähemmän epäileviä lausuntoja.

Voivat tietysti olla oikeassa. Ehkä me olemme tekemässä virhettä. Mutta jos ei edes kokeile, ei voi tietää.